mother!

GENRE , ENSI-ILTA 15.09.2017 TÄHDET

Darren Aronofskyn uutuus on jo leimattu ”ristiriitoja herättäväksi” (lue: ensi-illassa buuattiin), mutta ei pidä innostua. Se on sekasotku eikä puoliksikaan niin hauska kuin miltä kuulostaa.

Tittelin äiti (Jennifer Lawrence) asuu miehensä (Javier Bardem) kanssa talossa kaukana maailman melusta. Kun äiti ahkerasti remontoi paikkoja, mies yrittää – pääasiassa turhaan – kirjoittaa jatkoa menestysromaanilleen. Kun heidän hiljaiselonsa keskeyttää muukalainen (Ed Harris), joka väittää luulleensa taloa B&B:ksi, ja sitten tämän viinaanmenevä vaimo (Michelle Pfeiffer), ei missään pian ole mitään järkeä. Kirjaimellisesti.

Muutaman vuoden kuluttua Mother! voi olla kulttileffa. Ei kuitenkaan välttämättä, sillä on vaikea ennustaa kuinka hyvin sen outous kestää aikaa. Ainakin se menee historian kirjoihin mitä hittoa -elokuvana, joka on tehty joko aineissa tai paineessa (tai molemmissa) ja joka pistää silmään tekijänsä helpommin lähestyttävässä filmografiassa.

Tosin kaikki Darren Aronofskyn elokuvat voisi luokitella niin, sillä amerikkalaisohjaaja ei koskaan ole edes hipaissut normaaliuden pintaa. Mutta jopa verrattuna Pi-esikoiseen tai Black Swanin lesboja balettitossuissa -hulluuteen Mother! onnistuu erottumaan joukosta.

Ei kuitenkaan välttämättä positiivisessa mielessä. Elokuva on toki outo, mutta oikeasti?

Lukuunottamatta yhtä vessaan ja hiireen liittyvää kohtausta, joka on tarpeeksi häiriinnyttävä herättääkseen lopulta toteutumatta jääviä odotuksia, Mother! ei säväytä tunnetasolla. Sinänsä outoa ottaen huomioon kuinka paljon aikaa Lawrence käyttää huutamiseen. Ja itkemiseen. Ja vielä huutamiseen juostessaan ympäriinsä yöasussaan tai laittaessaan päivällistä. Se on paneutunut roolisuoritus, mutta valuu hukkaan naurettavassa ja turhauttavassa käsikirjoituksessa.

Voihan olla, että Aronofsky vain pilailee ja kaikki hulluus pitäisi mieltää jonkinlaiseksi satiiriksi. Jonkin ajan kuluttua vain alkaa vaivata ajatus, että hän on täysin tosissaan ja tarkoittanut elokuvansa vertauskuvaksi. On hyvä asia, että hän yrittää jotain uutta ja odottamatonta – ja todellakin onnistuu siinä – mutta kaiken kaikkiaan Mother! on poikkeuksellisen tyhjä kokemus ja vieläpä hölmö sellainen. Puuttuu enää Tommy Wiseau ilmaantumaan tyhjästä huutamaan kuinka joku repii häntä hajalle. Koska kahden tunnin päämäärättömän hävityksen jälkeen juuri se on päällimmäinen tunne.

Todella älyvapaalla lopetuksellaan, jota en spoilaa koska en edes tiedä mistä aloittaisin, Bardemin Skyfall-tason överiksi vetämisellä ja kyseenalaisella seksuaalipolitiikallaan (puhumattakaan siitä, että 48-vuotias ohjaaja seurustelee paljon nuoremman pääosan esittäjänsä kanssa peilaten epämukavalla tavalla elokuvaa) Mother! taatusti jakaa yleisöjä. Mutta kun alkuinnostus on ohi, se jää tiensä hukanneen ohjaajan omahyväisyydessä rypemiseksi. Paljon melua – tai kiljumista – tyhjästä. Kuka tietää, ehkä Wiseau olisi jopa pelastanut sen.