Peter von Baghin dokumenttielokuva vie 1950-luvun Ouluun, nuorukaisia nopeammin kasvavaan pohjoisen keskukseen. Elokuvan nimi Muisteja viittaa lapsuudessa kerättyihin kiiltokuviin. Jotain kiiltokuvamaista on myös von Baghin dokumentissa: sieltä täältä kerättyä, nostalgista ja pitkään säilytettyä.
Aivan myötäsukainen Muisteja ei sentään ole. Dokumentti tarjoaa tärkeää ja kiinnostavaa paikallishistoriaa, ja kritiikkinsä elokuva esittää juuri historian kautta. Oulun kaupunkikuvassa historiantajun puute on johtanut pahimmillaan rumaan ja sieluttomaan jälkeen.
Vaikka Muisteja on omakohtainen kollaasidokumentti, ei se painotu vain filmihullun omiin poikavuosien kokemuksiin. Keskiössä on Oulu, tuolloin vielä vahvasti ja raikkaasti meren kaupunki. Vaikka maailman täytyi 1950-luvulla näyttää nykyistä suuremmalta, paikannetaan kaupunki osaksi maailmaa, sen tuulia ja paloja.
Von Bagh hyödyntää tuttuun tapaan erilaista arkistomateriaalia elokuvista valokuviin ja maalauksiin. Aineisto on koottu museoista, arkistoista sekä yksityishenkilöiltä. Kotielokuvista ja amatöörikuvaajien otoksista saadaan autenttinen ote aikaan ja paikkaan.
Oululaiskirjailijat ja -taiteilijat ovat vahvasti edustettuina. Von Bagh siteeraa etenkin Matti Hälliä, V.A. Koskenniemeä, Paavo Rintalaa ja Tatu Vaaskiveä. Eeli Aallon kuulaat maalaukset sopivat kauniisti elokuvan kaipaavaan tunnelmaan.
Von Baghin mielestä lapsuuden ja nuoruuden paikkoihin tiivistyy koko elämisen suuri illuusio. Muisteja palaa von Baghin kehitysvuosien Ouluun pääasiassa kuvan ja sanan kautta. Kotitalon nyt jo pahoin ränsistynyttä arkkitehtuuria hän tarkastelee huolella. Merkillisesti ihmiset – niin perhe kuin ystävät – saavat jäädä katoaviksi välähdyksiksi tai pysäytyskuviksi.
Oulun Lyseossa kasvaneet presidentit, taiteilijat ja insinöörit von Bagh mainitsee moneen otteeseen selvästi ylpeyttä tuntien. Sen sijaan äitinsä varhaiseen kuolemaan ja etäiseksi jäävään isäänsä Konrad von Baghiin, joka työskenteli Oulun Piirimielisairaalan legendaarisena johtajana, von Bagh viittaa vain muutamalla lauseella.
Muuttuneet perhesuhteet aiheuttivat sen, että Ouluun jääminen ei ollut vaihtoehto aikuistuvalle von Baghille. Nuorukainen löysi pakopaikan elokuvista. Moneen kertaan katsotut klassikot, kotimaiset helmet ja seikkailupätkät avasivat toisenlaisen maailman ja tarjosivat lopulta myös uran elokuvatutkijana, esseistinä ja elokuvantekijänä.
Von Baghin tyyliä elokuvatekijänä määrittää pyrkimys yleispätevyyteen – jopa ylevyyteen. Tunteelle tai henkilökohtaiselle hän ei juuri jätä tilaa. Muisteja on kuin yliopiston massaluento: asiallinen ja tarkka, ja jo siksikin ansiokas, mutta samalla kuiva ja hieman pakotettu.