Muumio: Lohikäärmekeisarin hauta

GENRE ENSI-ILTA TÄHDET

Klassiset, tunnelmalliset muumiokauhuelokuva- klassikot tietokone-efektien aikakaudelle päivittänyt toimintafantasiahitti Muumio vuodelta 1999 on nyt saanut toisen jatko-osansa.

Aikaa vuonna 2001 valmistuneesta Muumion paluusta on vierähtänyt tovi, mutta uuden Indiana Jones -elokuvan myötä haluttiin ilmeisesti elvyttää toinenkin arkeologiseikkailija, Brendan Fraserin esittämä Rick O'Connell.

Tällä kertaa tapahtumat tosin käynnistää O'Connellien Alex-poika, joka on perinyt isänsä seikkailullisuuden. Tarkoitus mitä ilmeisimmin on, että mikäli Muumio: Lohikäärmekeisarin hauta menestyy, sarjaa jatkaisi Alexia esittävä Luke Ford. Brendan Fraser kun on tällä elokuvalla täyttänyt kolmen elokuvan sopimusvelvoitteensa.

Egyptin sijaan tällä kertaa seikkaillaan Kiinassa vuonna 1946. Vuosikymmenen hyppäys edellisestä elokuvasta selittää aikuiseksi kasvaneen Alexin ja rauhallisempaan elämään vetäytyneet isä- ja äiti-O'Connellin, Evelyn-äitiä esittää Maria Bello kahdessa aikaisemmassa elokuvassa roolissa olleen ja oikeassa elämässäkin äidiksi tulleen Rachel Weitzin oltua haluton lähtemään kuvauksiin Kiinaan useaksi kuukaudeksi.

Rick ja Evelyn sekä Evelynin Jonathan-veli (John Hannah) vedetään jälleen mukaan seikkailuun, kun Alex huijataan herättämään henkiin eläväksi kuolleeksi kirotun muinaisen lohikäärmekeisarin. Hongkongilaisen toimintaguru Jet Lin esittämän keisarin maailmanvalloitushimo on vuosisatojen pakkolevon aikana vain yltynyt, ja O’Connellit saavat vastaansa muotoa muuttavan hirmuhallitsijan lisäksi tämän valtavan valloitusarmeijan. Eikä siinä kaikki: toiminnan siirryttyä kiinalaisista katakombeista Himalajan vuoristoon heitetään keittoon mukaan vielä hirmuinen lumimies!

Muumio: Lohikäärmekeisarin hauta on rehellisesti sanottuna kaikin puolin aivotonta, efektimässäilystä toiseen kaahaavaa kohellusta, jonka sisäinen logiikka notkahtelee näyttävien käänteiden sitä vaatiessa. Se ei kuitenkaan yritäkään pyydellä sitä anteeksi tai olla mitään muuta. Tällä asenteellaan se saattaa voittaa puolelleen fantastisesta toimintaviihteestä nauttivan, sopivassa mielentilassa olevan katsojan.