Myös maan päällä

GENRE ENSI-ILTA 02.10.2015 TÄHDET

”Myös maan päällä niin kuin taivaassa” on tuttu pätkä Isä meidän -rukousta. Kristillisestä etiikasta ammentaa myös veteraaniohjaaja Kay Pollakin Myös maan päällä, joka täydentää itsenäisenä jatko-osana 11 vuoden takaista Niin kuin taivaassa -elokuvaa (2004).

Vaikka välissä on ollut nuo 11 vuotta, jatkuu tarina melkein suoraan siitä mihin se taannoin jäi. Maailmankuulu sydänvikainen kuoronjohtaja Daniel Daréus (Michael Nyqvist), joka asettui kaukaiseen norrbottenilaiseen Ljusåkerin kylään laittaen sekä kylän että sen kirkkokuoron sekaisin, on kuollut. Mutta elämä jatkuu, kun Lena (Frida Hallgren) odottaa hänen lastaan.

Country- ja folk-musiikkia rakastava Lena esiintyy hänen ja urheiluliikettä kylässä pitävän Arnen (Lennart Jähkel) bändin kanssa, vaikka lapsen pitäisi syntyä hetkellä minä hyvänsä. Kesken keikan lapsivesi tulee ja Arne vie Lenan tämän kotiin synnyttämään, sillä sakea lumimyrsky estää matkan sairaalaan. Matkalla he poimivat kyytiinsä tiellä vahvassa humalassa toikkaroivan kylän papin Stigin (Niklas Falk). Stig, niin tuiterissa kuin onkin, joutuu kätilön hommiin.

Potra poika syntyy, ja oikea kätilö Helena (Maria Sid) lennätetään helikopterilla tarkistamaan vauvan kunto. Kyläläiset paheksuvat heidän mielestään kevytkenkäistä Lenaa. Riemu repeää, kun Lena haluaa lähteä tekemään kirkkokuoron kanssa Georg Friedrich Händelin Messias-oratorioon kuuluvan mahtipontisen Halleluja-kuoroteoksen pelastaakseen yleisökadosta kärsivän kyläkirkon ja alkoholismin takia potkujen uhan alla olevan Stig-papin. Monia esteitä on ylitettävänä.

Jo ensimmäinen osa jakoi niin yleisön kuin kriitikoiden mielipiteet kahtia, eikä taso kakkososan myötä ainakaan nouse. Se on täynnä hyviä aikomuksia ja haluaa ujuttaa tarinaansa kristillistä etiikkaa ja hyvää fiilistä. Teemoja riittää, eikä mitään niistä käsitellä kunnolla loppuun, vaan tarina poukkoilee ja sekoilee. Yli kaksituntisena elokuva ei pysy millään kasassa. Mahtaako syy olla jo 77-vuoden kunniakkaaseen ikään ehtineessä hyvin harvakseltaan ohjaavassa Pollakissa. Myös maan päällä on vasta hänen viides pitkä elokuvaohjauksensa.

Välillä elokuvaa on mukava katsoa ja hyvä tunnelma tarttuu vain lässähtääkseen heti seuraavassa kohtauksessa. Sinänsä näyttelijät tekevät kaikki kelpo suorituksen, eikä elokuvan epäonnistuminen ole heidän syynsä. Frida Hallgrenin Lena tuo mieleen Sally Hawkinsin Poppyn Mike Leigh’n Happy-Go-Lucky’ssa (2008), mutta hänen roolinsa on kirjoitettu niin, ettei Lenan tunnetilojen muutoksissa ja motivaatioissa pysy mukana.

 


YouTube video

Aiheeseen liittyvät elokuvat