Eletään loppukesää 1942 Saksassa Kolmannen valtakunnan ollessa laajimmillaan. Friedrich Weimer (Max Riemelt) on ryhdikäs ja kunnollinen nuori mies. Hän on lahjakas nyrkkeilijä ja erään kerran kun Napola-eliittikoulun edustajat ovat seuraamassa ottelua he vakuuttuvat hänen suorituksestaan. Nuori, köyhistä oloista kotoisin oleva Friedrich saa koulun nyrkkeilymestarista korkea-arvoisen suojelijan. Perhe ei hyväksy Friedrichin liittymistä Führerin joukkoihin. Hän ei kuitenkaan halua menettää elämänsä tilaisuutta päästä ilmaiseksi arvostettuun yliopistoon ja valmistuttuaan kuulua eliittiin ilman huolta rahasta. Siksipä hän karkaa kotoa ja aloittaa opiskelun.
Täynnä intoa Friedrich saapuu kouluun, jonka puitteet ovat vaatimattomiin oloihin tottuneelle hienot. Kunnioituksella hän laittaa ensimmäistä kertaa univormun hakaristihihanauhoineen ylleen ja vetäisee peilin edessä Hitler-tervehdyksen. Lukukauden aluksi koulun johto pitää mahtipontisen ja nuorten miesten mieliä ylentävän puheen ja Friedrich tuntee todella kuuluvansa joukkoon koko salin huutaessa voittoa Führerille.
Friedrich etenee hyvin ja saa arvostusta osakseen. Ongelmat alkavat, kun hän ystävystyy Albrechtin (Tom Schilling) kanssa, joka on päässyt kouluun ja saanut siellä hyvän kohtelun lähinnä vain isänsä korkea-arvoisen aseman takia. Albrecht pohtii asioita vähän liiankin humaanisti ja saa Friedrichinkin välillä sekaisin ajatuksineen.
Napola on ohjaaja Dennis Ganselin toinen pitkä elokuva, sitä ennen hän on tehnyt joitakin lyhytelokuvia. Max Riemelt on loistava roolissaan, ulkonäöltään kunnon arjalainen ja silmistä loistaa aito innostus hänen omistautuessaan aatteelle. Hän on saanut suorituksestaan parhaan näyttelijän tunnustuksen kesällä Karlovy Varyssa. Riemeltillä on aiempaakin kokemusta näyttelemisestä; hän on ollut mukana useissa saksalaisissa tv-tuotannoissa ja elokuvissa. Hänet nähdään myös Dennis Ganselin ensimmäisessä pitkässä elokuvassa Mädchen, Mädchen (2001).
Elokuva esittää tarinansa varsin realistisesti tekijöiden mielipiteitä sen kummemmin alleviivaamatta, mikä on tällaisen aiheen kyseessä ollessa yleensä harvinaista. Eliittikoulussa kasvatettiin pojista ryhdikkäitä nuoria miehiä kolmannen valtakunnan johtotehtäviin. Epäonnistumisia ei siedetty, mutta menestyjät palkittiin ja jokaisella oli mahdollisuus sankaruuteen omilla teoillaan.