Puhdasverinen selviytymistarina, jonka sanoma on tuttu ja turvallinen ajatus siitä, kuinka pieni ja sinnikäs yksilö pystyy toteuttamaan amerikkalaisen unelman, jos tarpeeksi tahtoo.
Onnen potkuja on puhdasverinen selviytymistarina, jollaisia amerikkalaiset rakastavat. Se on myös Will Smithin pyrkimys todistaa, että hän kykenee vakaviin rooleihin. Smith kun on edelleen leimallisesti toiminta- tai komedianäyttelijä. Ei ole lainkaan ihme, jos roolilla kärkytään myös Oscaria. Elokuvassa on laskelmoidusti kaikki varmat liikutuselementit, joilla akatemian tunteita on perinteisesti hellytetty. Se perustuu tositarinaan. Sen sanoma on tuttu ja turvallinen ajatus siitä, kuinka pieni ja sinnikäs yksilö pystyy toteuttamaan amerikkalaisen unelman, jos tarpeeksi tahtoo.
Will Smith esittää Chris Gardneria, perheenisää, joka myy työkseen luuntiheysmittareita. Kauppa sairaaloiden kanssa kulkee sattumanvaraisesti, ja perhe joutuu kituuttamaan köyhyysrajan alapuolella. Lopulta vaimo Linda (Thandie Newton) kyllästyy tilanteeseen. Riitaisan eron jälkeen Chris jää selviytymään kahden 5-vuotiaan poikansa (Smithin oikea poika Jaden Christopher Syre Smith) kanssa. Vaikeudet ovat kuitenkin vasta alussa. Sinnikkyydellään Chris pääsee palkattomaan harjoitteluun arvostettuun varainhoitofirmaan. Harjoittelun päätyttyä vain yksi kandidaateista valitaan töihin. Chrisin pitäisi todistaa ansainneensa työpaikan haalimalla asiakkaita yritykselle. Tullakseen harjoittelun ajan toimeen hän myy viikonloppuisin luuntiheysmittareita. Vuokrat ja velat jäävät maksamatta, vaikeudet kasautuvat ja lopulta Chris joutuu poikansa kanssa kadulle. Koettelemukset pahenevat, eikä ole enää varmaa, kuinka isä ja poika selviävät. Italialainen ohjaaja Gabriele Muccino on aiemmin ohjannut eurooppalaisia, Suomessa vähälle huomiolle jääneitä elokuvia. Hänen ensimmäinen uuden mantereen elokuvansa on hämmästyttävän kaavamainen ja kliininen, liikaan varovaisuuteen saakka konventionaalinen tarina yksilön sinnikkyydestä.
Alusta alkaen on selvää, kuinka Chris Gardnerin selviytymistaistelu tulee päättymään. On ikävää, ettei Säämiehen käsikirjoittajana kannuksensa hankkinut Steve Conradkaan ole löytänyt tarinaan minkäänlaista vetoa. Nyt tunnelma on varsin sisäsiisti. Smith toki näyttelee hyvin. Hänen ja hänen poikansa välillä on aito side, joka on oikeastaan yksi elokuvan kantavista elementeistä. Nuoresta iästään huolimatta, tai ehkä juuri siksi Jaden Smith on valkokankaalla luonteva.
Onnen potkuja voi toki jollain tavalla määritellä sanomaltaan tärkeäksi elokuvaksi, jos ajattelee yksilön unelmien täyttymyksen olevan rahanteko suuryrityksessä. Elokuvan viesti on kuitenkin niin moneen kertaan sanottu, että sen vielä kerran sanovalta odottaa jotakin uutta.