Oppipoika

27.9.2013 10:06
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 27.09.2013

Kesä 1939, tuo viimeinen ennen kuin maailma roihahti liekkeihin, oli perimätiedon mukaan kaunis. Kaunis se oli myös Ahvenanmaan ulkosaariston etäisessä majakkasaaressa, jota majakkamestari Hasselbond (Niklas Groundstroem)perheineen asuttaa. Vaikka eletään ihmiskunnan suurimman teollisen sodan aattoa, eivät sivilisaation kehitysaskeleet ole juurikaan yksinäistä saarta tavoittaneet, vaan yhtä hyvin perhe voisi elää 1800-luvulla.

Eräänä päivänä yhteysvene tuo mukanaan nuoren pojan, jolla on mukanaan kirje luotsikapteenilta. Riutunut ja kovia kokenut 13-vuotias Karl (Erik Lönngren) on tullut saarelle ryhtyäkseen majakkamestarin oppipojaksi. Majakkamestari Hasselbond suuttuu ja käskee Karlin asumaan saunassa kunnes seuraava vene veisi tämän mukanaan mantereelle.

Orpokodissa karaistunut poika ei kuitenkaan luovuta, vaan pikkuhiljaa ja määrätietoisesti Karl alkaa voittaa Hasselbondin luottamuksen puolelleen. Hasselbond on äärimmäisen pikkutarkka ja kontrolloi kaikkea lähes maanisella vimmalla. Joka päivä hän pukeutuu majakkamestarin univormuun, vaikka perhettään lukuun ottamatta juuri kukaan ei ole häntä näkemässä. Hän koulii poikaansa Gustavia (Patrik Kumpulainen) ankaralla ja jopa lannistavalla otteella. Hasselbondin Dorrit-vaimo (Amanda Ooms) on täysin alistettu. Dorritin ainoa ilo saarella on ullakolle viety piano, jota hän käy soittamassa salaa mieheltään. Dorrit oli jakanut rakkautensa musiikkiin esikoisensa Elofinkanssa. Elofista tiedämme, että hän oli lähtenyt saarelta merille, jossa oli hukkunut. Vain perheen pieni tytär Emma (Ping Mon Wallén) saa olla suhteellisen rauhassa isänsä sorrolta.

Hasselbond oli jumaloinut esikoistaan, josta hän oli toivonut täyttymättömän unelmansa toteuttajaa, Elofista olisi ollut tuleva merikapteeni. Nyt hänen nuorempi poikansa Gustav yrittää saada isänsä kiintymyksen ja toteuttaa tuon toiveen. Hän ei ole läpäissyt koulun tutkintoa ensimmäisellä kerralla pettäen näin isänsä. Kun Karl on vihdoin saavuttanut Hasselbondin täyden luottamuksen, ryhtyy perhettään tyrannisoiva majakkamestari muovaamaan Karlista omaa poikaansa asettaen unelmansa täyttämisen hänen harteilleen. Gustavin ja Karlin orastava ystävyys saa pahan särön. Karl on kuitenkin täynnä kunnianhimoa ja itsetuntoa, eikä niin vain alistu Hasselbondin tahtoon.

Oppipoika on elokuva- ja teatteriohjaaja Ulrika Bengtsin toinen pitkä elokuvaohjaustyö. Hänen esikoispitkänsä oli Iris vuodelta 2011, joka uuden elokuvan tavoin sijoittui Ahvenanmaan saaristoon. Oppipoika on valittu Suomen Oscar-ehdokkuuden tavoittelijaksi jo ennen ensi-iltaansa. Ilmeisesti valintaraati on sitä mieltä, ettei yksikään muu kotimainen ensi-iltaelokuva voi pärjätä kovassa ei-englanninkielisen elokuvan sarjassa.

Oppipoika on kuviltaan kaunis elokuva. Sen kerronta soljuu hienosti ja näyttelijätyö on verratonta niin lapsi- kuin aikuisnäyttelijöiden osalta. Elokuva luo aivan oman universuminsa samaan tapaan kuin majakkamestari Hasselbond on itselleen ja perheelleen luonnut. Pohjimmiltaan se on kertomus narsismista ja siitä kuinka persoonallisuushäiriöön sairastunut henkilö sairastuttaa myös ympäristönsä. Puitteet tarinalle luo eteinen ja eristäytynyt sijainti ja sen sijoittuminen menneeseen aikaan, mutta se voisi aivan yhtä hyvin olla tätä päivää.

Elokuvan heikkous löytyy käsikirjoitusosastolta. Siitä vastaavat saksalainen käsikirjoittaja ja tuottaja Roland Fauser sekä ruotsalainen, Suomessa vaikuttava Jimmy Karlsson, jonka cv:stä löytyvät muun muassa käsikirjoitukset elokuviin Missä kuljimme kerran (2011, ohjaus Peter Lindholm) sekä Klaus Härön ohjaamat Uusi ihminen (2007) ja Äideistä parhain (2005). Oppipojan käsikirjoitus toimii muuten hyvin, mutta tietyt tärkeät käännekohdat tapahtuvat liian helposti ilman niille kuuluvaa pohjustusta. Se häiritsee katsomista sen verran, että muuten neljän tähden teos jää kolmeen tähteen.

Oppipoika -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa