Paddington 2

/ GENRE ENSI-ILTA 10.11.2017 TÄHDET

Lämpöinen mutta pirteä perhe-elokuva korostaa ystävällisyyden voimaa.

Paddington on äärettömän lutuinen ja aina kohtelias karhu, joka asuu Lontoossa Brownin perheessä. Brittiläisen lastenkirjallisuuden klassikko siirtyi uudelle vuosituhannelle vuonna 2014 oivallisessa Paddington-elokuvassa.

Rakastettujen satujen siirtäminen valkokankaalle on aina haastavaa, sillä jokaisen lapsuusmuistojaan vaalivan mielessä on vain yksi oikea tulkinta. Joskus alkuteoksen tempo onnistutaan säilyttämään, vaikka kuvastoa samalla modernisoidaankin, kuten vaikkapa Onneli ja Anneli -filmatisoinneissa. Joskus taas kiusaus käyttää isompaa vaihdetta kasvaa niin, että tuloksena on farkkurotsissa rellestävä ja radiojuontajalta kuulostava Petteri Kaniini (tulossa ensi vuonna).

Sekä Paddington että sen itsenäinen jatko-osa Paddington 2 ovat löytäneet täydellisen tasapainon. Vauhtia ja vaaraa on lisätty sen verran, että empaattisimmat katsojat (iästä riippumatta) saavat kookkaan palan kurkkuun, mutta samalla on onnistuttu säilyttämään pehmoinen lämpö.

Karhuherra Paddingtonin kotikadulla kaikki sujuu mainiosti – kunnes karhu joutuu selkkauksen vuoksi vankilaan. Kyllä, vankilaan. On sydäntäraastavaa nähdä, kun pikkuinen karvapallo talutetaan syyttömänä selliin. Ja muut vangit ovat tietenkin karskeja köriläitä, jotka voisivat liiskata Paddingtonin minä hetkenä hyvänsä.

Paddington kuitenkin muistaa pitää kiinni hyvistä käytöstavoista ja vilpittömästä halustaan ajatella hyvää toisista. Siitä seuraa vankilassa vieläkin hupaisampia tilanteita kuin Paddingtonin toilailuista vapaalla.

Paddington 2 -elokuvan kuivan brittiläinen farssi kulkee sulavasti; vitsejä ei vedetä överiksi vaikka mukana on esimerkiksi mainio Hugh Grant itserakkaana konnana ja totaalisen halattava Hugh Bonneville (Downton Abbey) Brownin perheen isänä.

Ensimmäinen Paddington tarkasteli näppärällä otteella maahanmuuttajan ja kantaväestön suhteita. Paddington 2 ei ole ehkä aivan yhtä sisällökäs, mutta muuten kaikki on kohdallaan. Elokuvan rytmi on virheetön. Draama ja komedia vuorottelevat luontevasti. Kokonaisuus on lastenelokuvamainen näyttämättä toisaalta halvalta, toisaalta ylituotetultakaan.

Ja muista: jos kaipaat piristystä synkkään marraskuuhun, katso tämän elokuvan lopputekstit.