Godzilla vs. Kong on häpeilemätöntä hirviötoimintaa, joka ehkä säästelee hahmopuolellaan, mutta viihdyttää muuten koko rahan edestä. Tämä elokuva pitää nähdä teatterissa.

Wonder Woman 1984 on selvästi huonompi kuin ensimmäinen osa – eikä se ensimmäinenkään mikään mestariteos ollut. Kenestä olisi DCEU:n pelastajaksi?

The New Mutants on täynnä omituisia leikkuuvirheitä ja lennosta vaihtuvia aksentteja. Silti sillä on omanlaista charmiansa. Jo alusta asti on kuitenkin selvää, ettei näillä aineksilla olisi toimivampaa pakettia saanut kasaan.

The Rise of Skywalker korjaa sen minkä The Last Jedi rikkoi ja tarjoaa turvallisen safe spacen Star Wars -faneille istumalla alkuperäisen trilogian harteilla.

Kaikkien aikaisempien Men in Black -elokuvien perusasetelmat, hahmot ja juonikuviot kopioiva uudelleenkäynnistys ei onnistu millään tasolla.

Ilmeisesti joitakin tarinoita ei ole tarkoitettu kerrottavaksi onnistuneesti muussa mediassa. X-Men-sarjakuvien Pimeä Feeniks -klassikko lienee yksi niistä. Vain päällisin puolin nimensä mukaista sarjakuvaklassikkoa mukaileva filmatisointi tuhlaa hienon tarinan ja hyvät hahmot oudon väsyneeseen nahisteluun.

Vannoutuneille hirviömätkeen ystäville avautuva elokuva näyttäytynee muille vain valtavien äänimassojen säestämänä tuhona ja kaaoksena.

Kymmenisen vuotta kehittynyt supereepos saa ansaitsemansa lopetuksen niin kuvallisen spektaakkelin kuin tunteellisen viimeisen luvun myötä.

Roiskuttelevammaksi päivitetty sovitus sofistikoituneesta toimintafantasiasarjakuvasta on suositeltavaa katsottavaa kaikille, joilla on huono elokuvamaku.

Shazam! jatkaa DC:n voittoputkea, mutta vaikka Zachary Levi laittaa kaiken peliin, on elokuva harmillisen unohdettava. Onneksi elokuva on hurjan hauska ja David F. Sandbergin vankka ohjaus tukee sitä tehden siitä tavallista paremman supersankarielokuvan.