Kulunut Pariisi-kuvasto ja vaisut musikaalisävelmät kohtaavat työläisromanttisessa ranskalaiselokuvassa.
Faubourgin työläiskorttelissa sijainnut maineikas Chansonia-musiikkiteatteri on kaaduttuaan jättänyt monta taiteilijaa työttömäksi. Pigoil (Gérard Jugnot) päättää avata teatterin ovet uudelleen ja järjestää samalla ystävilleen töitä.
Konkareiden vanhat metkut eivät kuitenkaan enää innosta kaiken nähnyttä teatteriyleisöä. Onneksi kuuluttajaneito Douce (Nora Arnezeder) osoittautuu paitsi laulutaitoiseksi myös yleisön silmää miellyttäväksi esiintyjäksi.
Todellinen Pariisi on yhä yllätyksellinen valon ja rakkauden kaupunki, mutta elokuvien Pariisi piskuisine korttelibistroineen, chansoneineen, kauniine naisineen ja röyhkeine miehineen on pahimmillaan haukotuttavan ontto klisee.
Yleensä kuluneisiin Eiffel-kuviin kompastuvat vain ulkomaiset elokuvantekijät. Poikkeuksen muodostaa ranskalainen Christophe Barratier ja hänen vuoteen 1936 ajoittuva musikaalielokuvansa Paris 36, joka suorastaan mässäilee Pariisi-kliseillä.
Paris 36 on tyylillä toteutettu mutta auttamattoman epäoriginelli elokuva, joka tavoittelee turhaan syvätasoa sivuamalla toista maailmansotaa enteileviä liikehdintöjä.