Ohjaaja Ron Howard osoitti muutama vuosi sitten The Beatles: Eight Days a Week -dokumentillaan omaavansa hyvää silmää dokumentaarisen materiaalin koostamiselle. Pavarotti ei ole poikkeus, joskaan ei yllä aivan yhtä korkealle tasolle.
Oopperalegenda Luciano Pavarottilla (1935–2007) oli eittämättä yksi aikamme hienoimmista äänistä. Pavarottin mielenkiintoiseen elämään mahtui käänteitä, onnistumisia ja surua lähes yhtä laajalla skaalalla mihin tenorin äänikin venyi.
La Bohémessa läpimurtonsa vuonna 1961 tehnyt Pavarotti oli oopperamaailman huipulla melkein siitä hetkestä aina kolmen tenorin superryhmään asti. Omat ja lähipiirin terveysongelmat varjostivat elämään rakkaudella suhtautunutta laulajaa.
Dokumentti antaa äänen Pavarottin itsensä lisäksi myös tämän perheenjäsenille, ystäville ja kollegoille aina Plácido Domingosta ja José Carreraksesta jopa Bonoon. Mittavan uran lisäksi karvaa vaille kaksi tuntinen dokumentti perehtyy legendan rakkauselämään ja hyväntekeväisyysprojekteihin, joista tuli elämän myöhemmällä vaiheella Pavarottin suurin intohimo.
Howard vie elokuvaa varmoin ottein alusta loppuun, vaikka se ei tarjoa Pavarottin elämää jo tunteville kovinkaan paljon uutta tietoa. Dokumentissa ei kuitenkaan valitettavasti päästä niin lähelle elämää rakastanutta oopperatähteä itseään kuin olisi toivonut.
Sen sijaan dokumentti tarjonnee kattavan ja hieman pintaa syvemmän raapaisun niille katsojille, joille dokumentin aihe tai oopperan historia ei ole kovin tuttua. Siitä syystä Pavarottista voi nauttia myös ihminen, joka ei oopperasta erityisemmin voi sanoa pitävänsä.
Dokumenttia on sykähdyttävä kuunnella, sillä sitä varten on löydetty ja onnistuneesti remasteroitu paljon harvinaista ja todennäköisesti ennennäkemättömiä kuvamateriaalia esiintymisistä sekä myös kotifilmipätkiä. Elokuvateatteri tarjoaa hienot puitteet musiikkidokumentin katsomiseen siksikin, ettei Pavarottia pysty enää koskaan livenä kuulemaan.