Playmobil elokuva

/ GENRE , ENSI-ILTA 27.09.2019 TÄHDET

Leluelokuva matkii Legon vastaavia tuotteita mutta selvästi nuoremmalle yleisölle suunnatummin
ja valitettavasti vähemmän mielikuvituksen lentoa osoittaen.

Kaikki tuntenevat Playmobil-lelut: vähän klopompia versioita legoista, mutta valmiiksi rakennettuina hahmoina ja setteinä. Tuossa tuli oikeastaan summattua myös Playmobil Elokuva.

Erilaisten Lego-elokuvien menestyttyä oli tietysti vain ajan kysymys milloin kilpailijat lähtisivät samoille apajille samanlaisella konseptilla. Playmobil Elokuva käyttää samaa lelumaailmaseikkailu ihmishahmojen tarinan sisällä -rakennetta kuin ensimmäinen Lego Elokuva vuodelta 2014. Se jopa runtelee suomen kieltä samaan tapaan kieltäytymällä yhdyssanojen oikeinkirjoituksesta ja käyttämällä isoja alkukirjaimia väärin.

Asiayhteys huomioiden harvinaisen synkässä kehystarinassa nuoret sisarukset menettävät vanhempansa ja jäävät omilleen. Juuri ja juuri täysikäisen isosisko Marlan (elokuvista The Witch, Split ja Glass tuttu Anya Taylor-Joy) otettua vastuun kodin pyörittämisestä sisarusten mielikuvitusleikit ovat saaneet jäädä. Nuorempi Charlie (Gabriel Bateman, tuttu elokuvista Lights Out ja Child’s Play) on ottanut siitä nokkiinsa, mutta isossa Playmobil-hahmojen ja -settien näyttelyssä kaksikko päätyy selittämättömästi osaksi muoviukkeleiden maailmaa.

Siitä seuraa kaoottinen ja sekava seikkailu, jota ei todellakaan ole tarkoitettu lelujen kohderyhmälle, kymmenkesäisille ja siitä alaspäin. Se sisältää viikinkitaisteluita, agenttitarinaa, gladiaattoritaisteluita, huumeidenoloista ainetta diilaavan slackerin edesottamuksia ja yleensä kaikkea sellaista mikä on tutumpaa valtavia määriä elokuvia ja muuta populaarikulttuuria kuluttaville aikuisille kuin leikki-ikäisille.

Se tuntuu siksikin hyvin oudolta, että Playmobilin maailma on lapsenomaisine hahmoineen aina tuntunut Lego-tasoa nuoremmille suunnatulta. On vaikea uskoa, että ohjaaja Lino DiSalvo on työskennellyt Disney-studioilla muun muassa Boltin ja Tangledin valvovana animaattorina ja Frozenissa jopa animaatioryhmän vetäjänä. Ainakaan hän ei tunnu tuoneen alan mestareiden oppeja mukanaan projektiin.

Toki elokuva sisältää muutaman oivaltavan hetkenkin. Etenkin alussa päähenkilöiden yritykset totutella uusiin, nivelettömiin muovikroppiinsa hauskuttavat, mutta se ja muut vastaavat menevät nopeasti ohi. Animaatio on johdonmukaista: laadukasta mutta silti Playmobil-maailman lainalaisuudet koko ajan muistaen. On vaikea sanoa kuinka kauan se jaksaa lapsikatsojia viehättää, mutta aikuista adhd-mekastus alkaa väsyttää aika nopeasti.

Yksi tunnustus on myös annettava. Vaikka elokuvan laulut eivät juurikaan jää mieleen, ne pysyvät määrällisesti siedettävissä rajoissa ja ennen kaikkea: ne ovat parhaimmillaan vallan mukavia ralleja.
Ranskalaisanimaatio on tehty englanniksi, mutta kohderyhmän nuoruus huomioiden siitä nähdään Suomessa vain dubattu versio. Se koskee niin kehystarinan oikeita ihmisiä kuin Playmobil-hahmoja. Meillä ei siis kuulla Adam Lambertia keisari Maximuksena, Kenan Thompsonia piraattikapteenina, Meghan Trainoria haltiatarkummina tai Daniel Radcliffea agentti Rex Dasherina, mutta lapsikatsojat siitä tuskin välittävätkään.