Arktisessa pikkukylässä asuva hontelo napakettunuorukainen Vili haaveilee postirekiä vetäväksi kuriirihuskyksi pääsemisestä. Nämä kun ovat alueen asukkaiden silmissä supersankareita. Yrittäessään tehdä vaikutuksen Vili ottaa kuljetettavakseen paketin, jonka vastaanottajalla, Otto von Mursulla, on pahat mielessä.
Viime vuosituhannen Bond-pahiksen oloinen mursu pyrkii yhdessä koheltavia Kätyreitä matkivan lunniarmeijansa kanssa vapauttamaan vaarallisia luonnonvoimia. Niinpä nuori sankarimme joutuu vedetyksi seikkailuun, jonka panoksena on paitsi hänen monenkirjavien ystäviensä ja kotiseutunsa selviytyminen myös koko planeetan pelastuminen.
Olen usein todennut, että vaikka eurooppalainen tietokoneanimaatio on teknisesti kehittynyt, se ei tarinankerronnallisesti yksinkertaisesti pärjää Disney/Pixarin ja esimerkiksi DreamWorks Animationin kaltaisille jättistudioille. En ole varma, onko lohduttavaa, että sama pitää paikkansa myös pienten pohjoisamerikkalaisten animaatiostudioiden suhteen. Pohjoisen sankarit on periaatteessa ihan mukiinmenevä, tuttuja kaavoja ja hahmoja kierrättävä vauhdikas kohellusseikkailu, mutta jokin siinä vain tökkii.
Ulkoisesti se on ihan näyttää pientuotannoksi melko hyvältä, vaikka resurssit ovatkin riittäneet vain muovinukkemaisten eläinhahmojen henkiinherättämiseen eikä miljardistudioiden pikkutarkkaan, yksittäisiä karvoja liikuttavaan animaatioon. Kotimainen dubbaus on myös jälleen ammattitaitoista, vaikka tietysti tulee ikävä sellaisia alkuperäisääniä kuin Jeremy Renner, Heidi Klum, John Cleese, Anjelica Huston, James Franco, Omar Sy, Alec Baldwin ja Michael Madsen…
Jokin kuitenkin mättää perusseikkailun alla, kun katsoja ryhtyy pähkäilemään, mitä tekijät ovat halunneet sanoa pinnallisen luonnonsuojeluteeman alla. Että ilmastonmuutos ei johdu teollisuuden välinpitämättömyydestä ja ahneudesta vaan puhtaasta pahuudesta? Että salaliittoteoreetikot ovat harmittomia foliohattupäitä – ja oikeassa epäilyissään? Että voimafantasioita elättelevät incel-tyypit voivat olla huoletta, koska älykkäät ja taidokkaat kaunottaret ovat valmiita luopumaan itsenäisestä elämästä heidän vuokseen?
Tietenkään Pohjoisen sankarit ei tarkoituksella yritä väittää mitään edellä mainituista. Kuvastaa kuitenkin kerronnallisen otteen löysyyttä, jos katsojan mieli lähtee vaeltelemaan moisella tavalla. Tosin ongelma koskenee vain aikuisia, perheen pienimpiä adhd-meno ei taatusti saa ajattelemaan.