Power Rangers jatkaa Transformers- ja Turtles-leffojen trendiä, jossa takavuosien rakastetusta lastenohjelmasta muokataan äänekäs ja hektinen erikoistehostespektaakkeli. Pohjimmiltaan se on viiden nuoren hylkiön kasvutarina, mutta ulkoisesti kyseessä on vain loputonta kuva- ja äänitulva höystettynä häpeilemättömällä tuotesijoittelulla sekä väljähtyneillä elämänopetuksilla.
65 miljoona vuotta sitten alienit pitivät maapalloa temmellyskenttänään. Zordonin (Brian Cranston) johtama alkuperäinen Power Rangers -tiimi onnistuu kukistamaan ilkeän Rita Repulsan (Elizabeth Banks), mutta koko porukka hautautuu samassa rytäkässä syvälle maan uumeniin.
Nykypäivän ongelmanuoret Jason, Billy, Kimbelry, Trini ja Zach ajautuvat sattumalta pikkukylänsä kultakaivokselle, joka kätkee sisäänsä todisteet muinaisesta taistelusta. Teinit löytävät heille yliluonnollisia ominaisuuksia antavat voimakristallit sekä avaruusaluksen, jota miehittävät valtavaan fakiirin petiin tietoisuutensa siirtänyt Zordon ja häntä avustava robotti Alphan (Bill Hader).
Rita Repulsan maalliset jäännökset sattuvat tietenkin heräämään henkiin juuri samaan aikaan. Kullasta obsessoitunut pahis alkaa pian aiheuttaa tuhoa hiljaisessa tuppukylässä. Ritan suunnitelmana on varastaa paikallisen donitsikaupan alle piilotettu kristalli, joka toimii kaiken elämän lähteenä. Juuri hupaisalla tavalla täysin yliampuva Rita on koko leffan hauskinta antia.
Maailman tuhoutuminen täytyy tietysti estää, joten Zordon ryhtyy kouluttamaan teiniviisikosta uutta supersankaritiimiä heittämään kapuloita pahiksen rattaisiin.
Elokuvassa tapahtuu taukoamatta asioita, mutta samalla tarina ei tunnu etenevän mihinkään. Päähenkilöistä kehkeytyy otsikon mukaisia supersankareita vasta elokuvan loppumetreillä, sillä suurin osa leffan kestosta kuluu päähenkilöiden taustoja puidessa ja tiimityötä opetellessa. Pisteitä leffa saa kuitenkin siitä, että hahmoihin on yritetty luoda jonkinlaista syvyyttä, jollaista ei löytynyt alkuperäisestä sarjasta.
Muutamaa nostalgista otosta lukuunottamatta Power Rangers ei tunnu siltä samalta höpsöltä 90-luvun lastenohjelmalta. Eikä sen tarvitsisikaan, jos se onnistuisi luomaan vanhojen camp-arvojen tilalle jotain uutta ja mielenkiintoista.
Lopulta Power Rangers jää väliinputoajaksi, jonka tunnelma on siellä täällä ja ympäri karttaa. Se tuskin uppoaa sarjan vanhoihin faneihin, eikä luultavasti kiinnosta myöskään uutta yleisöä.