Angelique (Audrey Tautou) on omapäinen, mutta lahjakas ja vastustamattoman suloinen taideopiskelija. Elämä on edessä, stipendi huippuoppiin tiedossa ja suuri rakkaus sydämessä. Angeliquen rakkauden kohde on naimisissa oleva sydänlääkäri Loic (Samuel Le Bihan), joka on Angeliquea yli kymmenen vuotta vanhempi. Angeliquen harmiksi Loicin kaunis asianajaja-vaimo Rachel (Isabelle Carre) säteilee avio-onnea ja on tukevasti viidennellä kuulla raskaana. Silti Angelique rakastaa Loicia antaumuksellisesti, ja uskoo saavansa miehen vielä omakseen. Kunhan vain kärsivällisyyttä ja keinoja riittää.
Koossa on täydellisen kolmiodraaman ainekset. Tai niinhän sitä luulisi. Elokuvissa toinen nainen näyttää aina tuntevan ensimmäistä paremmin miehenhurmaustemput. Epäloogista. Ensimmäinen nainen kuvataan yleensä hohtonsa menettäneenä elämäntapavaimona. Todellisuuspohjaista. Naisten väliin jäävä mies taas perinteisesti tyypitellään päättämättömäksi kahden naisen vaiheilla heilujaksi, jota elin kuljettaa vuoroin eri osoitteisiin. Kivikautinen stereotypia. Toisin on tässä elokuvassa.
Rakastaa… ei rakasta näyttää alkukuvista asti sortuvan nolosti ja tarkoitushakuisen alleviivaavasti kaikkiin b-leffan kliseisiin, mutta nousee sieltä etevien juonenkäänteiden ansiosta tehokkaasti pinnalle, ja alkaa oikeasti kiinnostaa. Tarina kerrotaan ensin Angeliquen, sitten Loicin näkökulmasta. Nais- ja miesnäkökulmat voivat tunnetusti olla erilaisia. Tämä elokuva antaa vanhalle sanonnalle uutta, mehukasta sisältöä.
[He loves me]Rakastaa… ei rakasta –elokuva on romanttisia aineksia sisältävä trilleri. Uskomaton ja makaaberi genreyhdistelmä, mutta yllättävän toimivasti tehty. Elokuvan tarinallisena pääelementtinä toimii kolmiodraama, joka syntyy, kun pannaan yhteen mies, vaimo ja wannabe-vaimo. Silti elokuvassa ei ole pääasiassa kyse kolmiodraamasta, vaan aivan muusta. Päähenkilöiden sisäisen ja ulkoisen maailman eroja, haaveita ja todellisuutta peilataan vahvasti symbolisin keinoin. Angeliquen taiteilijamaailma on ruusuisen epätodellista ja värikästä sotkua, Loicin lääkärimaailma kylmän ja konkreettisen sinistä järjestelmällisyyttä.
Audrey Tautou on nappivalinta Angeliquen osaan. Enkelinsuloisena Ameliena Suomenkin viime vuonna valloittanut 24-vuotias Tautou (Amelie, Venus Beauty Institute) on mitä epätodennäköisin pahis. Siksi Angeliquen monisärmäinen rooli antaakin Tautoulle vihdoin mahdollisuuden ilmeikkääseen työhön. Samuel Le Bihan (Brotherhood of the Wolf) on vaalean viileä tohtori, tosin on vaikea kuvitella jonkun ihastuvan häneen. Ohjaaja Laetitia Colombani (Le Dernier Bip) on ohjannut vasta pari leffaa, mutta työstää mielellään myös käsiksiä sekä näyttelee. Aika näyttää, onko hänestä mihinkään, sillä mikään klassikko tämä elokuva ei ole. Kelpo viihdettä tämä elokuva on, ja suuri plussa on Audrey Tautoun kaltainen karismaattinen johtotähti.
A la folie… pas du tout. Ce n'est pas possible, tu crois?