Rakkaus

15.2.2013 09:21
MAA / / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 15.02.2013

Michael Haneken Rakkaus voitti viime vuoden toukokuussa Cannesin Kultaisen palmun. Suomen teattereihin se saapuu vasta lähes vuosi sen jälkeen. Rakkautta kannatti odottaa, sillä tällaisia elokuvia laajassa levityksessä näkee harvoin.

Päähenkilöinä on kahdeksankymppinen aviopari, joista toinen sairastuu vakavasti. Tapahtumat sijoittuvat lähes kokonaan pariisilaiseen kerrostaloasuntoon. Yksinkertaisesta alkuasetelmasta kasvaa mestarillinen elokuva.

Itävaltalainen Haneke (s. 1942) tunnetaan ohjaajana, joka usein käsittelee elokuvissaan ihmisluonteen pimeää puolta, pahuutta ja väkivaltaa. Elokuvissa Funny Games (1997), Pianonopettaja (2002), Kätketty (2005) ja Valkoinen nauha (2009) voi nähdä samantyyppisiä teemoja.

Ranskankielinen Rakkaus on Haneken tuotannossa jotain aivan muuta. Hanekelle ominainen moniselitteisyyskin tuntuu puuttuvan, sillä jo elokuvan avauskohtaus paljastaa selkeästi, mistä on kyse. Palomiehet tunkeutuvat asuntoon ja löytävät vanhan naisen kuolleena sängystä. Siitä palataan tarinan alkuun.

Anne ja Georges ovat olleet naimisissa vuosikymmeniä. He ovat eläkkeellä olevia musiikinopettajia tai muusikoita tai molempia. He näyttävän elävän yksinkertaisessa harmoniassa, jossa muut vaikuttavat ulkopuolisilta. Jopa oma tytär Eva (Haneken vakionäytteljä Isabelle Huppert), joka vierailee heidän luonaan, vaikuttaa hyvin etäiseltä.

Eräänä aamuna Anne saa oudon sairauskohtauksen. Hän ei kuule mitään eikä reagoi mihinkään. Kohtaus menee ohi, mutta Anne joutuu leikkaukseen. Leikkaus epäonnistuu, ja Annen tila pahenee. Anne ei halua palata sairaalaan, ja Georges lupaa vaimolleen, että hän voi jäädä kotihoitoon.

Avioparia esittää kaksi hienoa ranskalaista näyttelijää. Annea esittävä 85-vuotias Emmanuelle Riva muistetaan hienon Hiroshima, rakastettuni -elokuvan pääroolista. Siitä on jo yli 50 vuotta.

Georgesia esittävä Jean-Louis Trintignant, 82, oli 1960- ja 1970-luvuilla yksi Ranskan tunnetuimpia näyttelijöitä. Hän on näytellyt pääosat muun muassa klassikoissa Z – hän elää (1969) ja Fasisti (1970). Trintignant nähtiin myös Krzysztof Kieslowskin väritrilogian päätösosassa Punainen (1994).

Hanekea pidetään kylmänä ja toteavasti ihmisiä kuvaavana ohjaajana, mutta Rakkaus on kaikkea muuta kuin etäinen. Se on koskettava ja lämmin elokuva, jossa käytetään pieniä mutta mestarillisen vähäeleisiä keinoja. Vaikka elokuvan tapahtumat sjoittuvat lähes kokonaan yhteen ja samaan asuntoon, se ei tunnu visuaalisesti riisutulta. Maineikas kuvaaja Darius Khondji liikuttaa kameraa säästeliäästi, mutta käyttää kuvia tehokkaasti. Staattisesta visuaalisesta ilmeestä syntyy voimakas tunnelma.

Rakkaus sisältää monia kohtauksia, jotka jäävät pysyvästi mieleen. Yksi sellainen on hetki, jolloin nähdään Annen sairauden ensimmäiset oireet aamiaispöydässä. Toinen unohtumaton kohtaus nähdään loppupuolella, kun Georges muistelee sairastumistaan lapsuuden kesäleirillä. Siitä selviää, miten syvää Georgesin rakkaus Annea kohtaan on.

Rakkaus -elokuvan traileri


Filmtrailer.com

Lisää luettavaa