Ranskalaiset ovat tosi fakkiutuneita tietynlaiseen kulttuurielitismiin. He tekevät jopa elokuvia toisille kulttuurivaikuttajille. Onko tämä sitten jonkinlaista itseironiaa, ehkä jopa itsekritiikkiä?
Olivier Assayasin uutukainen kertoo kustannusalasta, ja siitä kuinka digitalisaatio on sille sekä uhka että mahdollisuus. Se uhkaa dinosauruksia, jotka yrittävät pyristellä menneisyydessä eivätkä suostu näkemään muutoksia media-alalla. Samalla taas nuoret tekijät käyttävät uutta teknologiaa suvereenisti hyödykseen ja jyräävät vanhukset.
Ranskalaiset osaavat myös esitellä itsensä melkoisina mulkvisteina – kuten nytkin. Ihmisiä petetään todella törkeästi niin ihmis- kuin bisnessuhteissa. Ja sitten syödään koreita päivällisiä ja juodaan hyvää viiniä – sekä poltetaan paljon röökiä. Jonkinlainen valtapeli on koko ajan käynnissä, eivätkä siltä säästy edes sivulliset. Kaikkia kusetetaan silmää räpäyttämättä.
Rivien välissä kertoo Alainista (Guillaume Canet), joka on kuumaa valuuttaa kirjakustantamoalalla. Muutosten tuulet kuitenkin puhaltavat, eikä hänkään oikein osaa reagoida muuttuvaan maailmaan. Pitää etsiä uusia keinoja tuottaa rahaa isoille pomoille. Alain on tehnyt töitä menestyneen kirjailijan Leonardin (Vincent Macaigne) kanssa, joka yrittää saada uuden mestariteoksensa julkaistua. Alainin vaimo Selena (Juliette Binoche) haluaa myös nähdä omien syidensä takia Leonardin kirjan julkaistuna.
Ja koska kyseessä on tosiaan ranskalaiselokuva, ovat ihmissuhteet jo lähtökohtaisesti kieroutuneita. Jokaisella on oma hevosensa pelissä mukana. Suhteet ovat yhtä suhmurointia ja peitsen vääntöä mitä pienimmistäkin asioista.
Elokuva on parhaimmillaan, kun se käyttää aikaa viiltävän tarkkoihin analyyseihin media-alan tulevaisuudesta ja nykyhetkestä. Kiinnostaako se sitten taas ketään muita kuin alalla työskenteleviä ihmisiä: kriitikoita, toimittajia, taiteilijoita, tuottajia ja kustantajia? Vaikea sanoa, koska melko puisevaa dialogi on, ellet nyt satu kuulumaan siihen pieneen kenttään, jotka tahkoavat kulttuurilla leipänsä.
Assayasin edellinen elokuva Personal Shopper (2016) oli laadukas ja kiinnostava kauhumysteeri. Rivien välissä on hyvin tehty elokuva, mutta ei sitä ainakaan voi kaupalliseksi haukkua. Ranskalaisia ihmissuhdekomedioita on jo nähty paljon, ja kulttuurialan murroksestakin on kirjoitettu lukuisia erinomaisia tutkielmia. Jää hieman mysteeriksi, kenelle elokuva on lopulta tehty. Ei tällä ainakaan suuria yleisöjä kosiskella, ellei nyt Juliette Binochen uusin elokuva satu kiinnostamaan.