Ohjaaja Antti-Jussi Annilan (s. 1977) ensimmäinen pitkä elokuva, pari vuotta sitten teattereihin tullut Jadesoturi oli näyttävä yhdistelmä Kalevalaa ja kiinalaista wuxia-elokuvaa. Vaikka Jadesoturi oli kokonaisuutena hajanainen, sitä voi silti pitää selkeänä näyttönä nuoren ohjaajan kyvyistä ja kunnianhimosta. Annilan uusi ohjaustyö Sauna on hyppäys aivan toisenlaiseen lajityyppiin. Se on vuoteen 1595 sijoittuva kauhuelokuva.
Ruotsin ja Venäjän välinen 25-vuotinen sota eli pitkä viha on päättynyt. Suomalaiset veljekset Eerik (Ville Virtanen) ja Knut (Jadesoturissakin näytellyt Tommi Eronen) kuuluvat komissioon, jonka tehtävänä on merkitä raja Ruotsi-Suomen ja Venäjän välille. Ryhmään kuuluu myös venäläisiä sotilaita.
Matkan varrella veljekset syyllistyvät julmaan rikokseen. He jättävät nuoren tytön kellariin kuolemaan. Tuohon maailmanaikaan harvinaisia silmälaseja käyttävä vanhempi veli Eerik suhtautuu tekoon välinpitämättömästi. Hän on upseeri, joka on pitkän sodan aikana muuttunut paatuneeksi. Hän on tappanut kymmeniä ihmisiä eikä tunnu enää pitävän ihmishenkeä arvossa.
Nuorempi veli Knut on tutkija ja virkamies. Hän on upseeriveljeään herkempi luonne, ja julma teko jää kalvamaan hänen mieltään. Tyttö alkaa näyttäytyä Knutille aavemaisena hahmona.
Komissio löytää matkallaan nimettömän kylän, jonka asukkaat vaikuttavat salaperäisiltä. Kylän laidalla on lampi, jonka keskelle on rakennettu sauna. Onko sauna paikka, jossa synnit voidaan pestä puhtaaksi?
Sauna on siis kauhuelokuva, mutta se on hengeltään kypsempi kuin lajityyppinsä tavanomaiset edustajat. Tarkoituksena on selvästi ollut tehdä älyllinen kauhuelokuva aikuiseen makuun ja kansainvälisille markkinoille. Kauhuelementtejä rakennetaan syyllisyydentunnosta ja pahojen tekojen sovittamisesta. Tarinan alkuasetelma vaikuttaa mielenkiintoiselta ja teemat kiinnostavilta.
Elokuvan harmaat ja syksyiset maisemat tuovat mieleen Andrei Tarkovskin elokuvat. Myös Stanley Kubrickiin viitataan selkeästi. Kun lammen keskelle rakennettu sauna tulee ensimmäistä kertaa kuvaan, sen oviaukko muistuttaa 2001: Avaruusseikkailun monoliittia, ja kohtauksessa käytetystä musiikistakin tulee Kubrickin elokuva mieleen.
Vaikka Saunasta voi löytää yhtäläisyyksiä mestariohjaajien teoksiin, ei Annila elokuvallaan kuitenkaan yllä lähellekään mestariluokkaa. Lupaavista lähtökohdista huolimatta Sauna on kokonaisuutena selkeä pettymys. Jadesoturin tapaan Annila tuo valkokankaalle vaikuttavaa kuvastoa, mutta tarina tuntuu keskeneräiseltä. Käsikirjoituksessa on saatettu pyrkiä arvoituksellisuuteen ja moniselitteisyyteen, mutta lopputulos vain hämmentää katsojaa.
Käsikirjoittaja Iiro Küttner oli mukana kirjoittamassa myös Jadesoturia. Hän on kokenut kirjoittaja, joka osoitti lahjakkuutensa jo Veikko Aaltosen ohjaamalla elokuvalla Tuhlaajapoika (1992).
Lieneekö yksi syy Saunan ongelmiin että käsikirjoitus – kuten koko elokuva – tehtiin kiihdytetyllä aikataululla. Tulee tunne, että henkilöohjaukseen ei ole ollut aikaa keskittyä. Epäluontevalta kuulostavat repliikit ovat välillä tönkköä kirjakieltä, välillä modernia 2000-luvun puhekieltä.
Roolivalinnat vaikuttavat tarkkaan harkituilta ja sinänsä onnistuneilta, mutta näyttelijöiden kyvyt jäävät hyödyntämättä. Sivurooleja myöten Saunassa nähdään erinomaisia näyttelijöitä kuten Ismo Kallio ja Kati Outinen. Erikoisena ja rohkeana vetona voi pitää laulajana ja saarnamiehenä paremmin tunnettua Viktor Klimenkoa. Kuvauksellisilla kasvonpiirteillä varustettu Klimenko esittää komissioon kuuluvaa venäläisupseeria.