Solo: A Star Wars Story

Star Wars -universumia taustoittavan, periaatteessa turhan elokuvan olemassa olon oikeutus on Han Solon ja Chewbaccan ystävyyden synty.

23.5.2018 11:39
MAA VUOSI GENRE , , ENSI-ILTA 23.05.2018

Solo on toinen uusista Star Wars -universumin A Star Wars Story -sarjan elokuvista, jotka taustoittavat Tähtien sodan maailmaa, mutta eivät ole osa vuonna 1977 alkanutta jatkumoa, jonka viimeisin osa on viime vuonna ilmestynyt Star Wars: The Last Jedi. Uuden sarjan ensimmäinen elokuva oli vuonna 2016 ensi-iltansa saanut Rogue One, joka kertoi Kuolontähden piirustukset varastavista kapinallisista, joiden ansiosta imperiumin jättiase pystyttiin tuhoamaan alkuperäisessä Tähtien sodassa.

Rogue Onen iso ongelma oli, että sen tarina veti mattoa Tähtien sodan kapinallissankareiden alta. Nämä kun paljastuivat vain muiden uhrauksen harteilla seisojiksi sen sijaan, että heillä olisi ollut jotain tekemistä piirustusten hankkimisessa. Katsojien olisi pitänyt arvostaa vuosikymmenten jälkeen täysin takavasemmalta tulleita tyyppejä, joille tekijät eivät onnistuneet edes rakentamaan persoonallisuuksia.

Solo muistuttaa Rogue Onea siinä, että kulisseissa kävi tuotantoa rampauttava kova vääntö, kun studio ja tekijöiksi valitut eivät oikein olleet samalla kanavalla siitä mitä oltiin tekemässä. Elokuvana se on kuitenkin lähempänä esitrilogian päätösosaa, Star Wars: Episodi III – Sithin kosto vuodelta 2005. Se ei keikuta aikaisemmin kerrotun status quota, vaan keskittyy vain näyttämään asioita, joita ainakin fanit tietävät jo tapahtuneen.

Herää siis kysymys, että miksi elokuva on pitänyt tehdä (muuta kuin tietysti rahan takia), mutta toisaalta se on turhuudessaan mukavaa ja turvallista hömppää Star Warsin ystäville, joita Rogue Onen ja etenkin The Last Jedin irrottelut eivät ole miellyttäneet.

Elokuvan alussa Harrison Fordin kuuluisaksi tekemä Han-hahmo on vielä rikollisliigan piikkiin rötöstelevä poika, joka haaveilee paosta tähtiin tyttöystävänsä Qi’ran kanssa. Hän päätyy kuitenkin yksinäiselle pakomatkalle halki avaruuden päätyen imperiumin sotajoukkojen kautta uuden lainsuojattomien ryhmän jäseneksi. Vuosien vieriessäkin hän haaveilee paluusta Qi’raa pelastamaan.

Hieman antikliimaksisesti Han ja Qi’ra kuitenkin kohtaavat sattumalta, kun rötöstelijät joutuvat tinkaamaan kohtalostaan ison rikollispomon kanssa myttyyn menneen keikan jälkeen. Kyyhkyläisten tielle on tullut eletyn elämän painolasti ja siitä maksettu hinta, mutta he päätyvät kuitenkin yhdessä uudelle keikalle.

Solon juoni on loppujen lopuksi aika yksinkertaista ja yhdentekevää tietokonepelin tasolta toiselle juoksentelua, jossa on varastettava jotain, jotta voisi varastaa jotain, jolla voisi saada aikaan jotain. Ainakin ne tarjoavat vauhdikkaita kaahailuja erilaisilla liikennevälineillä niin oudoilla planeetoilla kuin avaruuden mystisissä karikoissa.

Tärkeämpää on kuitenkin tavata vanhoja – tässä asiayhteydessä tietysti uusia – tuttavuuksia. Emilia Clarken esittämä Qi’ra ja Woody Harrelsonin näyttelemä Beckett, joka ottaa nuoren Hanin kainaloonsa, ovat askelmia nuorukaisen matkalla salakuljettajapilottilegenda Han Soloksi, mutta Lando Calrissian ja Chewbacca ovat merkityksellisiä myös hänen myöhemmissä vaiheissaan.

Donald Gloverin keikarimainen Lando on mainio hahmo, mutta moderneille Star Wars -elokuville tyypillisestä todellisten tunteiden puutteesta kärsivän Solon sydän löytyy Hanin ja Chewbaccan kohtaamisesta ja orastavasta ystävyydestä.

Coen-veljesten satiirissa Hail, Caesar! herkullisen roolin tehnyt mutta muuten melko tuntematon Alden Ehrenreich on helppo kuvitella nuoreksi Harrison Fordiksi. Hänen ja Chewbaccan roolin perineen Joonas Suotamon yhteisissä kohtauksissa on kipinää, jota löytyy klassikko-Star Warseissakin. Heidän yhteispeliään on suorastaan ilo katsoa.

 

Solo: A Star Wars Story -elokuvan traileri

Lisää luettavaa