Spider-Man 3 – Hämähäkkimies 3

4.5.2007 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Elokuvan alkupuoli kuhisee erilaisia teemoja sekä uusia ja vanhoja juonenaihioita, joita maltetaan asetella paikoilleen kärsivällisyydellä ja huolehtien. Kun meno ja meininki kunnolla alkaa, tulee kuitenkin pienoinen déjà vu -tunne.

    Hämähäkkimiehellä (Tobey Maguire) menee hyvin. Hänestä on tullut kotikaupunkinsa New Yorkin suosittu sankari, jolle ihmiset hurraavat, ja jolle ollaan jopa luovuttamassa kaupungin avaimet merkiksi arvostuksesta. Siviilipuolella hän valmistautuu Peter Parkerin hahmossa menestyvänä opiskelijana kosimaan lapsuudestaan asti rakastamaansa naista, Kirsten Dunstin esittämää Mary Jane Watsonia. Rehellisen toimeentulon tuo satunnainen työ Daily Buglen Hämähäkkimiehen tempauksiin erikoistuneena valokuvaajana huolimatta pahansisuisesta ja impulsiivisesta kustantajasta, J. Jonah Jamesonista, jota J.K. Simmons näyttelee aikaisempiakin osia suuremmalla antaumuksella, mikäli mahdollista. Jopa arkkivihollinen, Vihreän menninkäisen hahmossa kostoa isänsä kuolemasta janoava Harry Osborn (James Franco) tuntuu unohtaneen kaunansa ja on jälleen mitä ennen, Peterin paras ystävä.

    Itse asiassa Hämähäkkimiehellä menee niin hyvin, että romahdus on vääjäämätön. Peterin alter egon suosio saa muotoja, jotka jättävät varjoonsa tyttöystävän odotettua heikomman menestyksen esiintyvänä taiteilijana. Jatkuvat singahtamiset pelastustehtäviin antavat vähän aikaa läheisten tukena ja turvana olemiselle, mikä ennestään syö haurasta suhdetta. Kaupunkiin saapuu myös uusi valokuvaaja, joka himoitsee ”amatöörikuvaaja” Peter Parkerin paikkaa lehden toimituksessa. Kilpailijaa näyttelee In Good Company -elokuvassa vakuuttanut, tv:n 70’s Show’n tähti Topher Grace.

    Kyseessä ei olisi supersankarifilmatisointi, ellei vaikeuksia tulisi myös superkonnien saralla. Vankilasta karannut Flint Marko (Thomas Haden Church) joutuu pakomatkallaan keskelle omituista tieteellistä koetta, jonka seurauksena hänen ruumiinsa muuttuu hiekaksi ja hän pystyy muutenkin hallitsemaan itseensä kosketuksissa olevaa hiekkaa. Meteoriitissa maapallolle saapuu omituinen musta mönjä, joka ihastuu Peteriin ja tuntuu vahvistavan hänen hämähäkkivoimiaan. Sen motivaatiot alkavat kuitenkin pian vaikuttaa arveluttavilta. Ja onko Osborn oikeasti haudannut sotakirveen lopullisesti?

    Spider-Man 3 alkaa lupaavasti. Jo alkutekstien aikana aikaisempien osien ystävä tulee vedetyksi kutkuttavien ennakko-odotusten maailmaan, kun samanaikaisesti alkutekstien aikana valkokankaalla pyörivät pohjustuksena edellisten elokuvien kohokohdat ja Venom-hirviön mustat säikeet sekaantuvat hopeanhohtoiseen hämähäkinverkkoon. Tässä kätevässä muodossa tapahtuva aikaisempien osien kertaus ei poista sitä tosiasiaa, että Hämähäkkimiehen on parempi olla katsojalle entuudestaan tuttu sarja- tai elokuvien kautta.

    Myös jatko lupaa hyvää. Elokuvan alkupuoli kuhisee erilaisia teemoja sekä uusia ja vanhoja juonenaihioita, joita maltetaan asetella paikoilleen kärsivällisyydellä ja huolehtien. Kun meno ja meininki kunnolla alkaa, tulee kuitenkin pienoinen déjà vu -tunne. Ensimmäinen Spider-Man nosti sarjakuvasta sen fanille juuri oikeat asiat oikein painotuksin, kakkososa jatkoi samalla linjalla ja teki potentiaalisesti hölmöstä Mustekala-konnastaan aidosti vaikuttavan ilmestyksen. Kolmososa tuntuu lähinnä nostavan sarjakuvasta tuttuja hahmoja.

    Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa, elokuvan on toimittavakin alkuperäissarjakuvista itsenäisenä teoksena. Se ei kuitenkaan tuo juuri mitään uutta kertomaansa fantastiseen tarinaan. Sekavuuteen asti vauhdikkaita takaa-ajoja on vastaavan tyyppisissä toimintafantasioissa nähty pilvin pimein. Klassinen Hiekkamies-konna tuntui käyttävän voimiaan huomattavasti mielikuvituksellisemmin jo vuosikymmeniä aikaisemmin paperimuodossa. Nyt valkokankaalla nähdyt morphing-efektit ovat todella kuluneita, ja mikä yllättävää, niitä on aikaisemmin käytetty huomattavasti sulavammin. Turhan selkeästi tietokonetehosteilta näyttävät tempaukset saavat epäilemään tekijöillä olleen hieman liian kiire elokuvan valmiiksi saamiseksi. Ainakaan ne eivät tunnu huhuttujen ennätysbudjettiensa näköisiltä.

    Suurimmat valituksen aiheet nousevat siis sarjakuvien fanin sydämestä, ja jotkut niitä vähemmän lukeneet pitävät Spider-Man 3:a sarjan onnistuneimpana osana. Mitään, mikä kääntäisi sarjakuva- ja supersankarielokuvia vihaavan päätä, elokuvassa ei kuitenkaan ole. Peter Parkerin elämään oleellisena osana sankaritekojen välissä – ja usein niiden aikanakin – saa elokuvassa sellaisia saippuaoopperamuotoja, että siitä on oksat pois. Ne lomittuvat kuitenkin hyvin sinänsä toimivan seikkailun lomaan aivan loppua lukuunottamatta, jossa mahtipontisuus ja tunteilu saavat varmasti monia Yhdysvaltain ulkopuolisia yleisöjä huvittaviakin tai ärsyttäviä piirteitä. Lopun melko typerään juonenkäänteeseen perustuva loppuratkaisu sitä paitsi vetää sarjakuvafanin mielestä mattoa alta Hämähäkkimiehen maailmaan olennaisesti kuuluvalta yksinäiseltä taistolta ylivoimaista vihollista vastaan.

    Lisää luettavaa