Uusi amerikkalainen tietokoneanimaatio Tallipihan bilehileet esittelee katsojilleen mielenkiintoisen luonnonoikun: miespuolisen lehmän. Siihen sen omaperäisyys sitten loppuukin. Muovisen näköinen ja halvalla tehdyn oloinen elokuva painottaa kilpailijoitaan enemmän toiminnallisia ominaisuuksia, mutta jää auttamatta lähelle viimeksi kuluneiden puolen vuoden valtaisan animaatiotarjonnan häntäpäätä.
Jälkimmäisestä Ace Ventura -elokuvasta sekä lukuisista Thumb -animaatioparodioista (mm. Thumb Wars, Thumbtanic, The God Thumb) tunnetun Steve Oedekerkin kirjoittaman ja ohjaaman tarinan keskushahmoja ovat syrjäisellä farmilla elävät kaksi mieslehmää: vanha ja viisas Ben sekä tämän hyvää tarkoittava mutta vastuuton poika Otis. Ben on farmin eläimistön johtaja.
Eläimet käyttäytyvät ihmisten läsnäollessa normaaliin tapaan, mutta näiden kadotessa näköpiiristä ne nousevat kahdelle jalalle ja alkavat bilettää. Jokaöiset villit latotanssiaiset herättävät huomiota jopa tiukkapipoisissa naapureissa, vaikka nämä eivät asukaan näköetäisyydellä.
Eräänä yönä häikäilemätön kojoottilauma hyökkää farmin kanalaan. Vartiossa ollut Ben onnistuu pelastamaan kanat, mutta menettää henkensä petojen kanssa taistellessaan. Äkkiä farmin eläimillä ei olekaan vastuullista johtajaa. Yhä lapsenomaisen Otisin on yhtäkkiä pystyttävä kasvattamaan itselleen johtajaominaisuudet, saatava farmin orastava anarkia järjestykseen ja oltava riittävän vahva suojellakseen itsensä lisäksi myös heikompiaan.
Täsmälleen sama keskushenkilön henkisen kasvun tarvetta korostava tarina on nähty pelkästään viime kuukausien aikana moneen kertaan (vrt. esim. Autot tai Muurahaisten kauhu). Kun se on nyt yhdistetty poikkeuksellisen heppoiseen toteutukseen, ei lopputulos erotu millään lailla edukseen laajasta tarjonnasta.
Puolen tunnin mittaisilla Thumb -lyhytelokuvillaan useinkin katsojaa ääneen naurattanut Oedekerk ei tallipiha-animaation puitteissa onnistu saamaan aikaan kuin pari, kolme oikeasti hauskaa vitsiä. Kaikki muu aika tuntuu menevän päättömään koheltamiseen ja hauskuuden etsimiseen parhaan animaatioperinteen mukaisesti erilaisesta törmäilystä.
Tämä näkökulma on kuitenkin varsin aikuinen: lapset saattavat elokuvan parissa viihtyä ja heidän voisi hyvin kuvitella pitävän ainakin elokuvan hellyttävistä kananpoikahahmoista. Toisaalta sopivimmassa iässä olevat lapset eivät katsomoon pääse kuin vanhempiensa seurassa, sillä lähinnä pelottavien kojoottihahmojen takia elokuva on kielletty alle 7-vuotiailta.