Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia

/ GENRE ENSI-ILTA 18.12.2002 TÄHDET

Edeltäjänsääkin eeppisempi.

Taru sormusten herrasta -trilogian toinen osa Kaksi tornia tulee ensi-iltaan valtaosassa tunnettua maailmaa 18. joulukuuta. Ensimmäisen osan Sormuksen ritarit valtava menestys on asettanut sekä elokuvantekijöiden haasteet että katsojien odotukset todella korkealle. Kaksi tornia lunastaa ne vaivattomasti siitäkin huolimatta, että ohjaaja Peter Jacksonin ja New Line Cineman pomomies Robert Shayen välillä huhutaan olleen kitkaa sen suhteen, millainen elokuvan lopullisen version tulisi olla. Jacksonin visio on huhujen mukaan ollut peräti neljän tunnin mittainen mammuttieepos – mikäli tieto pitää paikkansa, tuo versio nähtänee ensi vuoden marraskuussa Special Edition DVD:n muodossa. Tuotantoyhtiön haluama versio on ”vain” kolmetuntinen, mutta siinäkin pituudessa mahtavan hieno ja perusteellisen tuntuinen.

 

Kaksi tornia on edeltäjäänsäkin eeppisempi seikkailuspektaakkeli. Vasta sitä katsoessa tuntuu siltä, että saa todellisen käsityksen Keski-Maan laajuudesta ja jylhyydestä – on kuin Sormuksen ritarit olisi antanut siitä vasta aavistuksen. Upeita luonnonmaisemia riittää koko laajakankaan leveydeltä, ja lisäksi niiden kuvakompositiot vielä hipovat täydellisyyttä. Jylhät vuoristot, upottavat suot, synkät ja sakeat metsät toimivat taustana tarinalle, jonka seikkailuhenkisyys on edellistä osaakin mukaansatempaavampi. Edellisessä osassa huippukohdiksi muodostuivat taistelut myyttisten jättiläishirviöiden kanssa; tällä kertaa sellaisia ovat pikemminkin massiiviset taistelukohtaukset, joista suurimmassa pahuuden liittouman valtava örkkiarmeija vyöryy linnoituksestaan käsin selkeällä alivoimalla puolustautuvaa ihmisjoukkoa vastaan.

Koska Sormuksen ritarit on jo alustanut tarinan henkilöineen, pitkä johdanto ei tällä kertaa ole tarpeen. Sormuksen viejien saattue on hajaantunut kolmeksi eri ryhmäksi. Niistä kokonaisuuden kannalta tärkeimmän muodostavat Frodo ja Sam, jotka kuljettavat edelleen mustan ruhtinas Sauronin sormusta kohti Mordoria ja siellä odottavaa Tuomiovuorta, jonka syvyyksiin kyseinen pahuuden ilmentymä on sen tuhoamiseksi heitettävä. Melkein heti tarinan aluksi Frodon ja Samin seuraan liittyy kolmas jäsen: joukkoa jo edellisessä elokuvassa vaivihkaa varjostanut Klonkku (Gollum). Tästä mahtisormuksen voiman korruptoimasta oliosta sormuksen viejät saavat matkalleen oppaan, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa tunnu täysin luotettavalta. Klonkku on todellinen tietokone-efektien mestarinäyte, täysin aidosti ilmehtivä ja liikehtivä olio joka on oikeasti olemassa vain kiintolevyllä. Ristiriitojen repimä otus lienee ensimmäinen tietokoneella luotu ”näyttelijä” joka pystyy herättämään katsojassa aitoa sääliä ja myötätuntoa.

Sotureina karaistuneempien Aragornin, Gimlin ja Legolasin ryhmä puolestaan on jatkanut päiväkausia taukoja pitämättä sen saman pienen örkkisoturiryhmän takaa-ajoa, joka edellisen osan lopussa kaappasi mukaansa kaksi muuta hobittia, Merrin ja Pippinin. Kolmikko ei koskaan ehdi saada ryhmää kiinni, kun kohtalo puuttuu peliin ja hajottaa viisikon entistä lopullisemmin kahdeksi erilliseksi ryhmäksi. Ihmisten kansoittamasta Rohanin valtakunnasta karkotettu Èomer (uusi kasvo Karl Urban) kohtaa soturijoukkoineen örkit ja teurastaa nämä viimeiseen otukseen. Merri ja Pippin ovat vähällä tulla tapetuiksi siinä samalla, mutta hiukan onnellakin he onnistuvat pakenemaan ja päätyvät tekemään tuttavuutta omalaatuisten enttien kanssa, joilla tulee olemaan oma roolinsa tapahtumien myöhemmässä kehityksessä.

Aragorn, Gimli ja Legolas puolestaan liittoutuvat Rohanin ihmisien kanssa, joiden johtohahmoja ovat tarinaan uusina henkilöinä mukaan tulevat kuningas Théoden (mm. Titanicin kapteenina nähty Bernard Hill) sekä tämän kaunis tytär Éowyn (Miranda Otto). Kaikki ymmärtävät kahden tornin välisen liiton Sauronin ja Sarumanin välillä tietävän pahaa ihmisrodulle: edessä tulee olemaan suuria koettelemuksia ja valtavia taisteluja, kun pahuus on yhdistänyt voimansa ja haluaa alistaa Keski-Maan synkän valtansa alle.

Tässä ovatkin rinnakkain etenevien tarinoiden lähtöasetelmat. Siinä missä Sormuksen ritareissa tarinan henkilöt liikkuivat suurimman osan aikaa yhtä matkaa ja tarina eteni siten varsin lineaarisesti, Kaksi tornia koostuu episodimaisesta vuorottelusta eri päähenkilöryhmien välillä. Itse pääasia eli mahtisormuksen tuhoaminen tuntuu välillä suorastaan unohtuvan muilta ryhmiltä näiden toimiessa kuitenkin omalla tavallaan saman päämäärän hyväksi. Kaikki tämä tapahtuu henkeäsalpaavan komeissa ympäristöissä. Toteutus on ollut viimeisen päälle huolellista, ja kerrankin tuntuu siltä että suuritöiset ja näyttävät tietokone-efektit on todellakin täydellisesti alistettu palvelemaan tarinaa.

Kahdesta tornista on vaikeaa löytää paljoakaan moitittavaa. Se on mahtava seikkailuelokuva, joka vie katsojansa kolmeksi tunniksi toiseen paikkaan ja aikaan. Tolkien-fanit ovat varmasti tyytyväisiä, eikä suuri yleisö muutenkaan vieroksune Jacksonin taidonnäytettä. Sen, joka on ensimmäisen osan nähnyt ja siitä pitänyt, on yksinkertaisesti pakko nähdä tarinan jatko eikä vaikuta siltä että tavoite luoda 2000-luvun ensimmäinen todella merkittävä elokuvatrilogia olisi epäonnistumassa. Se, mitä alkuperäinen Tähtien sota -trilogia oli 70-luvun jälki- ja 80-luvun alkupuoliskolla, tulee Taru sormusten herrasta valmistuessaan olemaan 2000-luvulla.


Aiheeseen liittyvät elokuvat