Martin McDonaghin Kukkoilijat oli erittäin viihdyttävä ja muutenkin tiukka elokuva kahdesta palkkatappajasta, jotka piileksivät Belgiassa odottamassa ohjeita. Elokuvan käsikirjoitus oli suorastaan herkullinen, ja Colin Farrell ja Brendan Gleeson tulkitsivat McDonaghin tekstiä luonnollisesti, mutta napakasti.
Elokuvayleisöt ovatkin odottaneet kolmikon tekevän uutta elokuvaa ja nyt ollaankin hyvän, ellei jopa erinomaisen äärellä. The Banshees of Inisherin vie McDonaghin, Farrellin ja Gleesonin Irlantiin, ja vaikka Banshees onkin todella erilainen elokuva kuin Kukkoilijat, se on myös huomattavasti kypsempi.
Farrell esittää Pádraic Súilleabháinia, Inisherin saarella asuvaa maajussia, joka on parhaita ystäviä Colm Dohertyn (Gleeson) kanssa. Eräänä päivänä Colm päättääkin, ettei halua enää olla Pádraicin ystävä. Pádraic on tyrmistynyt ja yrittää takoa ystävälleen järkeä kalloon, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Suurin osa elokuvan juonesta keskittyy Pádraicin yrityksiin lämmitellä vanhaa toveruutta tai selvittää, miksi Colm on yhtäkkiä niin kylmä häntä kohtaan. Pádraicia on avustamassa hänen sisarensa Siobhán (Kerry Condon), joka haaveilee tulevaisuudesta mantereen puolella sekä paikallinen tollo Dominic (Barry Keoghan).
McDonagh on tunnettu hyvin väkivaltaisista elokuvista kuten Seitsemän psykopaattia ja Oscar-voittaja Three Billboards Outside Ebbing, Missouri. Ei siis ihmekään että Banshees on myös shokeeraavaan väkivaltainen. Elokuva ei ole shokeeraava siksi, että väkivaltaa olisi liikaa tai sillä jotenkin mässäiltäisiin, vaan kuinka arkipäiväisesti sitä käsitellään. McDonaghin maailmankuva on verinen ja väkivaltainen, mutta ei koskaan julma.
The Banshees of Inisherinistä löytyy myös oivaa ja syvällistä pohdintaa miesten välisestä ystävyydestä, mutta parhaimmillaan elokuva on, kun se tutkailee masennusta ja sen vaikutuksia. Irlannin sisällissota, joka raivoaa läheisellä mantereella, tarjoaa tunnelmalliset kulissit tarinalle ja alleviivaa McDonaghin teemoja.
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri oli McDonaghin iso Hollywood-satsaus, ja Banshees tuntuukin paluulta ohjaajan juurille. Komedia ja tragedia kulkevat uutuudessa käsi kädessä, aivan kuten Kukkoilijoissakin, mutta Banshees tuntuu huomattavasti vakavamielisemmältä elokuvalta. Kun Colm täräyttää Pádraicille, ettei hän yksinkertaisesti enää pidä hänestä, se tuntuu pahalta.
Mestarillisena käsikirjoittajana McDonagh jättää elokuvan konfliktin tarkoituksella simppeliksi. Se jättää sopivasti tilaa tulkinnalle niin yleisön kuin myös näyttelijöiden roolisuoritusten osalta.
Vaikka Banshees ei olekaan yhtä räjähtävä tai osuva kuin Three Billboards, on siinä paljon mahtia. Suurin osa elokuvan voimasta kumpuaa McDonaghin maltillisesta, kerroksittaisesta tarinankerronnasta, mutta erinomaiset näyttelijät myös avittavat elokuvaa eteenpäin.
Colin Farrellilla on ollut uskomaton vuosi. Mies on nähty The Batmanissa peruskorstona, Prime Videon Thirteen Lives -leffassa jokamiessukeltajana ja After Yangissa sielukkaana perheenisänä. Farrell on aina ollut monipuolinen näyttelijä, mutta Pádraicin rooli on ehkä näyttelijän haastavin rooli. Pádraic on hahmo, joka väärän näyttelijän esittämänä muuttuisi helposti ärsyttäväksi, mutta Farrell osoittaa upeaa taitoa lukea rivien välistä ja luoda surumielisen, lähes traagisen muotokuvan yksinäisestä miehestä.
Brendan Gleeson on myös erinomainen, mutta elokuvan sydän on Kerry Condon Siobhánin roolissa. Siobhán on usein ainoa järjen ääni ja ainoa jotakuinkin kaikinpuolin miellyttävä hahmo. Barry Keoghanin Dominic vaikuttaa aluksi elokuvan vitsiniekalta, mutta hahmo saa tummia sävyjä ja traagisen tarinankaaren. Ben Davis kuvaa Irlantia hillityllä selkeydellä, ja Carter Burwellin musiikki säestää elokuvan tapahtumia hyvin.
The Banshees of Inisherin on lähes täydellinen elokuva. Vaikka sen yksinkertainen tarina toimii erinomaisesti, elokuva on hitusen liian pitkä. McDonagh kieltäytyy myös tavaamasta elokuvan teemoja tai hahmojen motiiveja, mikä tekee siitä ajoittain vaikealukuisen. The Banshees of Inisherin saattaa vaatia muutaman katselukerran, jotta sen salaisuudet aukeavat, mutta kyseessä on erinomainen, komea elokuva.
Maria Lättilä