The Predator

/ GENRE , ENSI-ILTA 14.09.2018 TÄHDET

Hilpeän alun jälkeen Predator- ja Shane Black -faneja viihdyttänyt epäkorrekti toiminta muuttuu ilmeisesti studion saksimaksi sekasotkuksi.

Kova inttijätkä Quinn McKenna (Boyd Holbrook) on tappokeikalla Meksikossa. Kuin kohtalon oikusta suorittaa predator hätälaskun samaan kohteeseen. Solttu nappaa hätäpäissään muutaman vierailijalle kuuluvan esineen ja postittaa ne Jenkkeihin.

Jäätyään hallituksen joukkojen kiinniottamaksi McKenna päätyy johtamaan erityisen hilpeiden ja erittäin viallisten armeijauroiden hullujenhuoneyksikköä. Jätkäporukka pitääkin sitten hubaa koko rahan edestä.

McKennan autistinen, koulukiusattu poika Rory (Jacob Tremblay) ratkaisee samaan aikaan predatorien kielen kiemurat, joten sekä alienit että hallitus kiinnostuvat tästä. Olivia Munnin näyttelemä vahva tiedenainen päätyy myös sattumalta porukan matkaan. Onneksi, sillä Munn potkii niin persettä kuin pitää äijänköriläät aisoissa ja ratkoo myös pahimmat pulmat. Mieleenpainuva kööri, eikö vain?

Onkin surullista, että kun hahmojen esittelystä päästään itse toimintaan ja suoranaiseen suolia pursuavaan goreiluun, purkautuu raina reisille kuin hipsterin soijalatte pikkukahvilan takapöydässä leffan homovitseistä johtuvan loukkaantumisen takia. Miten niin lupaavan alun jälkeen voi tulla näin eeppinen mahalasku? Ja tietenkin koko älyttömyydellä pedataan jatko-osaa.

Olisipa kyllä mukava nähdä ohjaaja-käsikirjoittaja Shane Blackin oma versio elokuvasta, sillä ensimmäinen tunti on suorastaan railakkaan hilpeää kasarimenoa. Läpät (jotka varmasti suututtavat monta kohdettaan) on napattu poliittisesti epäkorrektien vitsien Ujo piimä -pokkarista, hahmot ovat niin machoja (mutta silti lgbtq-päteviksi päivitetty), ettei testosteronin käryltä voi katsomossakaan välttyä, naiset ovat kauniita, nopeita ja erityisen sanavalmiita sekä lukuisat silmäniskut leffasarjan sisäiselle kaanonille aiheuttavat lämpimiä muistoja.

Mutta kun tämä penteleen leffa piti sitten näyttää testiyleisölle. Aivan selvästi vääränlaisten reaktioiden perusteella Fox halusi tehdä jättimäiset uusintakuvaukset, ja taisi siinä välissä tarinakin muuttua, joten Blackin elokuvaksi tätä ei oikein enää kehtaa kutsua muuten kuin alkunsa puolesta. Black tuskin on tyytyväinen luomaansa sekasikiöön.

Mitä lähemmäksi loppu lähenee, sitä sillisalaattimaisemmaksi meininki muuttuu. Juoniaukkoja, paikkahyppelyitä, typeryyksiä ja ihan puhtaita loogisia virheitä viljelevät viimeiset kaksi kolmannesta onnistuvat miltei turmelemaan koko kokemuksen – ja monelle leffa onkin pilalla.

Black-fanit ja muut moraalittomat paskiaiset voivat kuitenkin nautiskella täysin rinnoin alun hersyvälle pöljyydelle. Ei sitä kannata ottaa niin vakavasti.


Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut