The Quake

GENRE , ENSI-ILTA 30.11.2018 TÄHDET

Erittäin hyvä jatko-osa mutta myös erinomainen katastrofielokuva, joka tarjoaa koko rahan edestä juuri sitä mitä odottaakin.

Vuonna 2016 pieni norjalainen katastrofielokuva The Wave sai aikaan pieniä aaltoja elokuvayhteisössä. Se oli aidon jännittävä ja adrenaalinia täynnä oleva katastrofielokuva tsunamista Norjassa. Elokuvajumalat, tai oikeastaan ohjaaja John Andreas Andersen on nyt tuonut sille jatko-osan! Hip hip hurraa!

The Quake seuraa jälleen Kristian Eikjordia, joka elää edelleen yksin Geirangerissa, johon edellisen elokuvan tsunami iski. Elokuvan alussa Kristianin tytär tulee vierailulle ja löytää isänsä huoneen, jonka seiniä koristavat sanomalehtileikkeet ihmisistä, jotka kuolivat tsunamin iskiessä. Kristianin vanha tuttava on juuri kuollut tutkittuaan Oslossa tapahtuneita pieniä maanjäristyksiä. Kristian matkaa Osloon tutkimaan lisää ja lyöttäytyy yhteen kollegansa tyttären kanssa. Hän on vakuuttunut, että isompi maanjäristys on tuloillaan, mutta jälleen kerran kukaan ei usko miestä ennen kuin on liian myöhäistä.

The Quake on loistava katastrofielokuva. The Wave oli erinomainen, sillä se keskittyi ihmisiin katastrofin keskellä ja jätti suuremmat katastrofipöllöilyt vähemmälle. The Quake nostaa panoksia fiksusti. Seuraamme Kristianin noin tunnin ennen kuin maanjäristys tapahtuu, mutta se on odotuksen arvoista. Cgi ei ehkä ole aivan Hollywood-tasoa, mutta se vain tekee The Quakesta nautittavamman. Kyseessä on elokuva, jota on hauska katsoa. Se muistuttaa, ettei jokaisen toimintaelokuvan tarvitse olla haudanvakava ja ottaa itseään niin vakavasti.

Voi kun joku älyäisi näyttää tämän Dwayne Johnsonille! The Quake on nimittäin parempi versio San Andreasista, jossa Johnson enemmän tai vähemmän muistettavasti pullisteli lihaksiaan maanjäristyksen jälkeen.

Kristoffer Jonner on uskottava Kristianina. Vaikka mies ei varsinaisesti hehku karismaa, jota olisi tarvittu tekemään elokuvasta vielä parempi, Jonner myy sitäkin paremmin alun kohtaukset, joissa Kristian kamppailee traumansa kanssa. Jonnerin kemia Kristianin ex-vaimoa esittävän Ane Dahl Torpin kanssa tuntuu aidolta ja kypsältä. On hienoa nähdä kaksi kypsää aikuista katastrofielokuvan pääosissa, eikä vain nuoria ja kauniita näyttelijöitä vähissä vaatteissa ja korkeissa koroissa tuhon iskiessä.

The Quaken toiminta on ajoittain hupaisaa mutta useimmiten hermoja raastavan jännittävää. Erityisesti kohtaus, jossa Kristian ja Idun jäävät jumiin hissiin on jännittävä. On aina iloinen yllätys, kun elokuvan hahmot tekevät järkeviä päätöksiä. The Quake ei pyri rankaisemaan hahmojaan vaan asettaa heidät tilanteeseen, jossa Luontoäiti on voittamaton ja tavalliset kuolevaiset voivat vain yrittää selviytyä. Ainoastaan kohtaukset Kristianin pojan yliopistolla tuntuvat täysin turhilta ja ovat elokuvassa vain, jotta katsoja ei ihmettelisi mihin hahmo on joutunut.

The Quake on vuoden 2018 parasta popcornviihdettä. Se on oikea elokuva niille katsojille, jotka rakastavat toimintaa ja katastrofielokuvia mutta ovat väsyneitä Hollywoodin liukuhihnalla tuotettuihin tekeleisiin. The Quake tekee katastrofielokuvista jälleen hauskoja yrittämättä olla humoristinen ja keskittymällä vain siihen mikä on tärkeää: toiminta ja hahmot sen keskellä.