Vain viikko Coen-veljesten Menetetyn maan jälkeen valkokankaille saapuu toinen lännen karuun miljööseen sijoittuva ja ahneutta ja (väki)valtaa käsittelevä mestariteos.
There Will Be Blood on Paul Thomas Andersonin (Boogie Nights, Magnolia) odotettu viides elokuva, joka pohjaa löyhästi Pulitzer-palkitun amerikkalaisen Upton Sinclairin (1878-1968) vuonna 1927 ilmestyneeseen romaaniin Oil! Sinclair oli tunnettu poliittinen aktivisti, joka kuvasi lähes kaikissa kirjoissaan sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja kritisoi kapitalismin ruokkimaa eriarvoisuutta.
Anderson on napannut Sinclairin romaanista olennaisimman, vuosisadan vaihteen öljykuumeen ja sen synnyttämän äkkirikastumisen huuman, sekä ihmisyyteen luontaisesti kuuluvan ahneuden, vallan ja sen tieltään kaikki esteet, kuten muiden hyvinvoinnin, raivaavan tavoittelun. Tämän päälle Anderson on luonut kuviltaan, ääniltään ja tunteiltaan vavahduttavan elokuvatyön, jota säestää yksi historian parhaista näyttelijäsuorituksista.
Ohjaajan aiempien filmien tapaan upealle laajakankaalle maalattu elokuva alkaa tyrmäävillä otoksilla yksinäisestä miehestä louhimassa jalometallia syvältä Teksasin uumenista. Vuosi on 1898. Kyseinen mies, Daniel Plainview (Daniel Day-Lewis), löytää hopeaa etsiessään öljyä, mikä muuttaa kaiken.
Muutaman vuoden kuluttua Plainview’llä on palkkalistoillaan useita miehiä, joista eräs, poikavauvan yksinhuoltaja, saa surmansa onnettomuudessa. Plainview päättää kasvattaa pojan omanaan, sillä on varma, että enkelikasvoisesta lapsesta on hyötyä liikeneuvotteluissa.
Vuodet vierivät ja Plainview’n öljynporauskaivojen määrä kasvaa. Pian hänen puheilleen saapuu kalifornialaisesta pikkukylästä kotoisin oleva Paul Sunday (Paul Dano), joka kertoo kotikylänsä maaston tihkuvan öljyä. Paikalle saavuttuaan häikäilemätön mutta karismaattinen Plainview kietoo yksinkertaisen kyläyhteisön pauloihinsa. Ainoa öljyprofeettaan varauksella suhtautuva on Paul Sundayn identtinen kaksonen, kylän saarnamiehenä toimiva Eli (Dano tuplaroolissa), joka janoaa itse valtaa uskon kautta.
Andersonilla on kyky käsitellä teemoja, jotka ovat yhtä vanhoja kuin itse Amerikka. Eikä vain käsitellä, vaan avata ne tavalla, joka kytkee ne vuosisatojen takaa nykyaikaan ja sen ongelmiin. Niinpä nimeltään profeetallinen There Will Be Blood on ennen kaikkea elokuva tämän päivän Yhdysvalloista.
Amerikka on yhä, ja kenties enemmän kuin koskaan, riippuvainen öljystä, jonka metsästyksessä läpi historian veri on virrannut mustan kullan vierellä. Mutta yhtä paljon kuin öljy, valtaa edustaa uskonto, joka elää kristillisen oikeiston johtamassa maassa voimakkaampana kuin aikoihin.
Anderson heittää nämä kaksi hallitsevaa vallan elementtiä – Daniel Plainview’n ja Eli Sundayn muodossa – yhteen ja jättää jälkeensä korruption, riiston ja väkivallan pyramidin, jonka huipulla on tilaa vain yhdelle. Ja todellakin, lopussa on verta.
Elokuvan teknisen nerokkuuden, musiikin (à la Radiohead-yhtyeen Jonny Greenwood) ja Andersonin mykistävien kertojanlahjojen ohella There Will Be Blood on mitä se on vähintään 50-prosenttisesti Daniel Day-Lewisin ansiosta. Myös Paul Dano on vaativassa kaksoisroolissaan hyvä, mutta Day-Lewis tekee jälleen kerran suorituksen, joka pakottaa vakavasti harkitsemaan onko kyseessä maailman paras näyttelijä. Suurella todennäköisyydellä, kyllä.