Joukko hunnutettuja naisia rukoilee nuoren naisen haudan äärellä, ja maan tavan mukaan pukeutunut länsimainen kuvaaja antaa kameran laulaa. Yllättäen tapahtuu jotain, joka totaalisesti muuttaa hautajaisten merkityksen ja samalla pohjustaa elokuvan hyvästien jättämisen teeman salakavalasti, tyylikkäästi ja ennen kaikkea vaikuttavasti.
Kameran kanssa Afganistanissa häärii Juliette Binochen esittämä Rebecca, palkittu ja arvostettu valokuvajournalisti. Viimeisimmän toimeksiantonsa jälkeen hän palaa toipumaan kotiinsa Irlantiin miehensä ja kahden tyttärensä luo. Jotakin on kuitenkin ratkaisevasti muuttunut kotirintamalla.
Aviomies Marcus (Nikolaj Coster-Waldau) on kyllästynyt sanomaan vaimolleen hyvästi tietämättä näkeekö tätä enää koskaan elossa. Hän on valmis mieluummin kokoamaan hajoavan perheen kuin vaimonsa palasia. Tärkeä osatekijä on se, että tyttäristä vanhempi, esiteini-ikäinen Steph (Lauryn Canny) on alkanut nähdä läpi isän ylläpitämistä ”kaikki on hyvin” -illuusioista.
Epätoivoinen Rebecca joutuu valitsemaan perheensä ja intohimonsa välillä, mutta kestää aikansa, ennen kuin hän saa lähimmäisensä uskomaan vilpittömyyteensä. Perhe yrittää parhaansa mukaan luovia pahimman myrskyn läpi, mutta tilanne muuttuu, kun Rebecca ja Steph muodostavat haparoiden uudelleen äiti-tytär-suhdettaan. Kumpi on suurempaa itsekkyyttä: hylätä toinen omien vaistojensa vuoksi vai kieltäytyä hyväksymästä toisen syvintä olemusta oman turvallisuuden tarpeensa vuoksi?
Tuhat kertaa hyvää yötä kertoo perheen kipuilusta mutta välttää helpon melodraaman karikot siitäkin huolimatta, että äidin erikoisen ammatin ulkopuolella perhe on erittäin hyvinvoiva ja suorastaan idyllinen. Elokuva kieltäytyy asettumasta kenenkään puolelle, ja näin katsojakin pystyy samastumaan kaikkien osapuolien huoliin, tuskaan ja tarpeisiin. Siitäkin huolimatta onnettomuudessa ei ryvetä, vaan perheen ja ystäväpiirin onnen hetket ja ilon aiheet ovat yhtä lailla koko ajan läsnä. Se tekee vaakakupissa olevista asioista entistäkin painavampia.
Norjalainen Erik Poppe tunnetaan meillä lähinnä täällä pistäytyneen Hawaii, Oslo -elokuvan (2004) perusteella. Poppe on Tuhat kertaa hyvää yötä -elokuvan ohjaamisen lisäksi toiminut sen käsikirjoittanakin, mutta elokuvan onnistumisen kannalta hänellä on myös kolmas tärkeä rooli. Hän on nimittäin itsekin toiminut valokuvaajana, joka on tallentanut maailman konflikteja niin norjalaislehdille kuin Reutersille. On todennäköisesti tämän kokemuksen ansiota, että katsoja kokee aitoina niin totuuden taltioinnin tarpeen pakottavuuden kuin perheen kipuilun sen ja perusturvallisuuden välillä.
Pohjoismaisista lähtökohdista ja kansainvälisestä tekijäkaartista huolimatta elokuvan kieli on englanti, joten ainakaan kielikynnystä erinomaisen draaman katsomiselle ei pitäisi olla.
Tuhat kertaa hyvää yötä -elokuvan traileri
Filmtrailer.com