Harvoin näkee elokuvan, johon rakastuu ensi silmäyksellä. Umur on sellainen elokuva. Niin puhdas sielultaan, niin kaunis kuviltaan ja niin vaikuttava tarinaltaan. Umur on rakkauselokuva, jonka sydän lyö aivan omaa tahtia – samaa tahtia luonnon kanssa. Siihen tahtiin on myös katsojan annettava itsensä tasaantua, jotta voi nauttia elokuvasta täysin sieluin.
Umur kertoo rakkaudesta naiseen. ”Kun mies ikävöi rakastaan, hän menee tunturiin tuuleen, ajattelee että se on miehen paikka. On siellä ja kaipaa.” Näin toteaa elokuvan miespääosan Poika (Heikki Rantanen), joka on tullut rajavartijaksi Lappiin. Poika rakastuu tulomatkalla kiitävän hetken ajan näkemäänsä kauniiseen ja surumieliseen naiseen, Umuriin (Minna Turunen).
Rakkaus kantaa, kun sen varaan uskaltaa heittäytyä. Kun uskaltaa olla hölmö ja panna itsensä alttiiksi. Poika uskaltaa. Hän elää tänään, ei mieti eilisiä eikä sure huomisia. Poika etsii Umurin, kertoo naiselle tunteistaan, ja huomaa tehneensä vaikutuksen tuohon salaperäiseen olentoon. Poika ja Umur aloittavat rakkaustarinansa, jota ei tunnu polttavan ikävä eikä sammuttavan aika ja etäisyys. Rakkautta varjostaa kuitenkin selittämätön salaisuus, jota Poika ei huomaa ja Umur ei voi sanoa.
Umur kertoo rakkaudesta luontoon. Elokuva on kuvattu Lapin huikaisevissa maisemissa neljänä vuodenaikana. Luonto on tärkeässä pääosassa niin elokuvassa kuin päähenkilöiden elämässä. Luonto auttaa Poikaa rakkaudessa, surussa, onnessa ja tuskassa. Poika imee elämänvoimansa luonnosta. Se antaa rauhan sieluun. Umurin kuvauksesta vastaavat Timo Heinänen ja Jouko Seppälä, jotka ovat tallentaneet filmille Lappia kauneimmillaan. Jokainen maisema on taidetta. Upeaa luontokuvausta tukee elokuvan musiikki, jossa on vuoroin kuoleman hiljaisuutta ja vuoroin shamaanista Lapin joikua.
Umur kertoo rakkaudesta elämään. Poika kunnioittaa luonnon lakeja ja arvostaa kaikenlaista luonnossa hengittävää elämää. Hän uskaltaa olla hiljaa ja ymmärtää kuunnella luonnon puhetta. Niin Poika ystävystyy luonnon kanssa. Hänen luotaan saa hyvän kodin myös Taika-koira, jonka isäntä on kuollut auto-onnettomuudessa. Taikana nähdään Rantasen oma koira, joten ihmisen suhde luontokappaleeseen on vaistomaisen hyvä.
Pääroolien Minna Turunen ja Heikki Rantanen ovat kumpikin ensimmäisessä isossa elokuvaosassaan. Täydellinen antaumus näkyy kaikessa, ja molempien älykäs ja hienosti sisäistetty roolityö kouraisee syvältä sydämestä. Myös sivurooleissa on loistava cast. Oiva Lohtander näyttelee herkullisesti Isäntämiestä , jolla on Thaimaasta tuotu nuorikkovaimo. Isäntämiehen verkkaisen jäyhää veljeä, Samanmoista, näyttelee Esko Nikkari. Nikkarin roolisuoritus on jälleen mykistävä ja naurulihaksia herutteleva ”Ei se – kyllä se – ei se – jaa se” -jahkailuineen.
Elokuva perustuu Petter Sairasen kirjaan ”Sähköllä valaistu talo”. Jo ennen ensi-iltaansa Umur keräsi kiinnostusta ja mainetta ulkomaita myöten. Italiassa Taorminan filmifestivaaleilla Umur sai toimittajat suitsuttamaan: ”Umur aloittaa aivan uuden elokuvagenren.” Ei ihme, sillä Umur on kerronnaltaan ja rytmiltään uudenlainen elokuva. Sanomaltaan Umur on suorastaan henkinen ja puhdistava kokemus. Kyllä näkyy, kun elokuva tehdään ammattitaidon lisäksi rehellisesti Suurella Sydämellä.
Umur on Kai Lehtisen esikoisohjaus. Näyttelijänä menestystä ja huippurooleja nauttiva Lehtinen näyttää antaneen esikoiselleen kaiken hoivan ja rakkauden, mitä se tarvitsi aloittaakseen elämänsä klassikkona jo syntyessään.