Vera Drake

4.2.2005 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Parasta Mike Leigh’tä sitten Salaisuuksien ja valheiden (1996), vastikään kolme Oscar-ehdokkuutta (ohjaus, käsikirjoitus ja naispääosa) kerännyt Vera Drake on koskettava kuvaus hyvästä ihmisestä, josta tulee rikollinen yhteiskunnan moraalisäädösten edessä.

    Vera (Imelda Staunton) on laupias samarialainen, joka auttaa ihmisiä minkä kerkiää. Hän siivoaa, vie ruokaa sairaille, kutsuu yksinäisiä kotiinsa teelle ja illalliselle sekä auttaa nuoria naisia pulassa. Jälkimmäinen tarkoittaa, että Vera tekee abortteja. Hän on myötätuntoinen raskaudenkeskeyttäjä, joka toimii puhtaalla sydämellä ja omallatunnolla.

    Veran potilaat eivät ole kertaakaan sairastuneet, mutta kun näin kerran käy, tieto siitä kantautuu myös lain korviin. Eletään vuotta 1950, eikä abortti ole Iso-Britannian lain mukaan sallittua. Verasta, rakastavasta äidistä, huolehtivasta vaimosta ja hyvästä ihmisestä, tulee Lontoon tuomioistuimen silmissä rikollinen puoskari ja moraaliton ahdingonhyväksikäyttäjä. Siitäkin huolimatta, että Vera ei ole ottanut yhdeltäkään naiselta penniäkään vaan antanut kaiken apunsa ilmaiseksi.

    Leigh käsittelee tulenarkaa aihetta ihailtavan hallitusti. Elokuva ei halua toitottaa abortin puolesta, mutta esittää sen välttämättömänä pahana yhteiskunnassa, jossa eletään yhdeksän lapsen ja yhdeksän asuinneliön kaltaisten yhtälöiden, raiskausten ja muiden huutavien vääryyksien parissa.

    Ohjaaja ei kuitenkaan sorru esittelemään laitonta aborttia ratkaisuna. Vera on kollegoidensa keskuudessa uniikki tapaus, taloudellistä hyötyä tavoittelematon hyväntekijä, jonka ainoa motivaatio on ihmisten auttaminen. Silti puoskaroinnissa on vaaransa, jotka kohtaavat myös lopulta Veran ja lannistavat hänen pyyteettömyytensä.

    Veran maailma hajoaa, kun hän kuulee sairastuttaneensa tytön. Samalla syntyy hirveä, kalvava epäilys, kuinka monta muuta hän on mahdollisesti sairastuttanut? Suru ja raastava myötätunto välittyvät suoraan myös katsojalle.

    Kuten kaikki Leigh’n elokuvat, myös Vera Drake on luokkakuvaus. Vera operoi pelkästään omaan työväenluokkaan kuuluvia naisia, joilla ei ole tietoa eikä rahaa muuhun vaihtoehtoon. Laissa on nimittäin porsaanreikä, jonka mukaan raskaus voidaan keskeyttää, jos nainen on fyysisessä vaarassa psykologisen tilansa vuoksi. Toisin sanoen, riittävän paksu lompakko ja itsemurhalla uhkaaminen riittävät.

    Vera Drake esittää pakkomoraalisäädösten yhteiskunnan, joka on viime kädessä itse vastuussa elokuvan kasvavasta surusta ja tragediasta. Sokean ja tekopyhän yhteiskunnan, joka ei pysty näkemään omaa, oleellista osuuttaan laittomien aborttien pakotetussa maailmassa. Eikä täten eroa Vera Draken ja todellisten rikollisten välillä.

    Venetsian elokuvajuhlien parhaana naisnäyttelijänä palkittu Imelda Staunton on nimiosassa juuri niin loistava kuin uskaltaa odottaakin. Epäilen kuitenkin, että Staunton jää ilman Oscaria, sillä Vera Drake on aivan liian kompleksinen, moraalisesti vaikea ja älyllisesti haastava suoritus amerikkalaiselle elokuva-akatemialle. Aivan kuten Leigh’n elokuva kokonaisuudessaan.

    Lisää luettavaa