Stephenie Meyerin Twilight-menestyskirjat ja niiden perusteella tehdyt elokuvat kertovat itsetuhoisesta koulutytöstä, joka tunkee väkisin satavuotiaan vampyyrin vaimoksi pyörittäen samalla kolmiodraamaa ihmissuden kanssa. Kun kerrottiin, että Meyerin uusin kirja ja sen filmatisointi kertoisivat avaruudesta saapuvista olennoista, jotka ottavat haltuunsa maan asukkaiden ruumiit, monet huokaisivat helpotuksesta. Mitään Twilightia pöhkömpää aiheesta ei voi saada aikaiseksi.
Kuinka väärässä sitä voikaan olla.
Elokuvan aluksi Saoirse Ronanin esittämä Melanie heittäytyy mieluummin varmaan kuolemaan kuin antautuu maapallon vallanneiden olentojen armoille. Hän ei kuitenkaan kuole, ja hänen parannettuun ruumiiseensa istutetaan yksi avaruudesta saapuneista ”sieluista”. Melanien jääräpäisyys ja elämänhalu johtavat kuitenkin siihen, että inhimillinen tietous ei häivy uuden asukin tieltä, vaan Melanie jää vangiksi omaan ruumiiseensa ja ryhtyy häiriköimään Vaeltajaksi kutsuttua ruumiinsa hallitsijaa.
Koska Melanie kuului viimeisiin valloitusta vastustaviin ihmisiin, käyttää Etsijäksi kutsuttu, Diane Krugerin kroppaa asuttava sielu Vaeltajaa hyväkseen löytääkseen loputkin niskoittelijoista. Melanien hätä ja tunteiden voimakkuus kuitenkin hämmentää Vaeltajan, ja pian tämä huomaakin olevansa karkumatkalla pyrkimässä Melanien pikkuveljen ja poikaystävän luokse.
Tässä vaiheessa edes potentiaalisesti kiinnostavat yhteiskunnalliset ja tieteistoiminnalliset lähtökohdat heitetään romukoppaan, ja pääosaan astuvat Meyerin teiniyleisöä kiinnostavammat teemat, niinku seukkaaminen ja sillee. Loppuelokuva pohditaan käytännössä sitä, kuka saa pussata ja ketä, kun Melanien poikaystävä ei halua koskea tyttöystäväänsä, jonka kroppaa hallitsee joku muu, eikä Vaeltaja saa osoittaa ihastustaan ihmispoikaan, koska Melanie huutaa taustalla protestejaan.
Jos Vieraasta haluaa etsimällä etsiä hyviä puolia Twilightiin verrattuna, niin ainakin Ronan on Kristen Stewartiin verrattuna hyvä ja ilmaisukykyinen näyttelijä, joka pystyy esiintymään myös suu suljettuna. Kilpakosijat Max Irons (Punahilkka) ja Jake Abel (Percy Jackson: Salamavaras) eivät Meyerin kirjoituskyvyistä johtuen välttämättä pahemmin eroa Robert Pattinsonista tai TaylorLautnerista, mutta ainakaan heidän kasvonsa eivät vielä ole samalla tavalla jämähtäneet symboloimaan kaikkea sitä mikä modernissa teinifantasiassa on vikana.
Hienon Gattacan (1997) ohjannut Andrew Niccol tahrii käsiään, mutta hänellä on ilmeisesti kyky saada mikä tahansa lähitulevaisuuteen sijoittuva tieteiselokuva näyttämään futuristiselta ilman, että se lakkaa näyttämästä meidän maailmaamme sijoittuvalta. Vieraan parasta antia onkin sen ulkoasu ja tahaton huumori, joka kiteytyy Watchmenin (2009) Halleluja-seksikohtauksen mieleen tuovissa, harvinaisen epäseksikkäissä suuteloissa Leonard Cohenin hitin härskin kopion tahtiin.
Vieras -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa