Ranskalaisen Catherine Breillat’n Viime kesänä perustuu tanskalaiseen, vuonna 2019 ensi-iltansa saaneeseen May El-Toukhyn ja Maren Louise Käehnen tekemään Queen of Hearts -elokuvaan. Palkintorohmu kohahdutti maailmalla sen verran, että Breillat halusi tehdä siitä oman versionsa. Breillat’n seksuaalinen kuvasto ei ole yhtä rohkeaa kuin tanskalaisleffassa, mutta kovaa tämäkin kolisee.
Elokuva kertoo Annesta (upea Léa Drucker), menestyneestä lakinaisesta, joka asuu Pierren (Olivier Rabourdin) ja kahden adoptiotyttärensä kanssa Pariisin liepeillä. Elämä kulkee raiteillaan, kunnes Pierren 17-vuotias poika Théo (Samuel Kircher) muuttaa taloon, koska Piere haluaa korjata suhteensa vaikeuksissa painivan poikansa kanssa.
Eipä aikaakaan, kun seksuaalisesti yliaktiivinen teinipoika ryhtyy flirttailemaan äitipuolensa Annen kanssa, joka hoitaa muun muassa hyväksikäytettyjen lasten ja lastensuojelun asioita oikeudessa. Flirttailu johtaa humalaiseen seksiin ja salasuhteeseen, joka tietenkin aiheuttaa katastrofin jos toisenkin.
Breillat ei pyri suojelemaan katsojia. Elokuva repii hahmonsa juuriltaan, ja paljastaa heistä yllättäviä ja viallisia mutta ehkä juuri sen takia niin inhimillisiä puolia. Elokuva sekoittaa katsojan moraalisen kompassin, ja haastaa ajattelemaan vaikeita aiheita useammalta eri kantilta. Mikä on suvaittavaa, mikä on tabu, ja ennen kaikkea miksi näin on? Onko ihminen pelkkä viettiensä vietävissä oleva eläin, seksuaalisuutensa orja?
Viime kesänä on raju psykologinen draama, joka luultavasti myös loukkaa joidenkin katsojien tunteita, koska ”eikö kukaan ajattele lapsia” sekä ”ei tällaisista aiheista saa tehdä elokuvia”, mutta ottakaa sen tarina haasteena ja yllättykää.
Niko Ikonen