Näytelmäkirjailija Arthur Laurentsin, säveltäjä Leonard Bernsteinin ja sanoittaja Stephen Sondheimin West Side Story on kaikkien aikojen suosituimpia musikaaleja.
Vuoden 1961 elokuvaversio on klassikko, joka voitti kymmenen Oscaria.
Ohjaajamestari Steven Spielberg kuitenkin päätti tehdä musikaalista uuden filmatisoinnin, mikä tuntui ennakkoon hieman kummalliselta. Luulisi hänellä olevan omaperäisempiäkin ideoita elokuviksi.
Musikaali on kuitenkin Spielbergille ilmeisen läheinen lajityyppi. Sen näkee vaikkapa elokuvassa Indiana Jones ja tuomion temppeli, joka alkaa klassisella musikaalinumerolla.
West Side Storyn uusintafilmatisointi on päällisin puolin perinteikäs eikä siinä yritetä keksiä pyörää uudestaan. Tarinaan ja musiikkiin ei ole tehty isoja muutoksia. Joidenkin laulujen paikkaa on muutettu ja jotain on alkuperäisestä musikaalista jätetty pois.
Yksi asia on kuitenkin päivitetty selkeästi nykypäivään. Toisin kuin aiemmassa filmatisoinnissa, nyt puertoricolaisia roolihahmoja esittävät latinalaisamerikkalaiset näyttelijät.
Vaikka tarinassa ja visuaalisessa ilmeessä ei ole varsinaisesti mitään uutta, kaikki toimii kuin tanssi. Apuna ohjaajalla on pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita: kuvaaja Janusz Kaminski, leikkaaja Michael Kahn ja käsikirjoittaja Tony Kushner.
West Side Story näyttää tyrmäävän hyvältä. 1950-luvun New York on herätetty upeasti henkiin. Jokainen kohtaus on lavastettu ja puvustettu pienintäkin yksityiskohtaa myöden, ja katsoja temmataan mukaan nostalgiseen maailmaan.
Vuoden 1961 elokuvassa näytellyt Rita Moreno on saanut kunnianosoituksena uuden keskeisen roolin, ja hän pääsee esittämään laulun Somewhere.
Ansel Elgortilla on Tonyn roolissa hillittyä karismaa. Rachel Zengler tekee Marían roolissa ensimmäisen valkokangasesiintymisensä, ja hänessä on filmitähden säteilyä.
Jostain syystä elokuvan espanjankieliset repliikit on jätetty tekstittämättä. Se ei ole suomalaisen levittäjän keksintö, sillä niitä ei ole käännetty Yhdysvalloissakaan.
Ilmeisesti on ollut tarkoitus korostaa puertoricolaisten ulkopuolisuutta, muta suomalaisen katsojan näkökulmasta tuntuu oudolta, että osa repliikeistä käännetään ja osa ei. Tässä asiassa olisi Suomessa voitu käyttää maalaisjärkeä ja jättää jenkkikäytännöt omaan arvoonsa.
Jussi Huhtala