Kaikki yksin matkustaneet tietävät, että reissussa epäselvillä asioilla on tapana kirkastua. Jos yksinäisyyteen yhdistetään vielä ääriolosuhteet, voi olla varma, että itsetuntemus kasvaa kohisten.
Wild – Villi vaellus on uusin tulokas yksinäisistä matkamiehistä ja -naisista kertovien elokuvien buumissa, joka sai alkunsa Sean Pennin ohjauksesta Erämaan armoilla (2007). Julia Robertsin tähdittämä Eat Pray Love (2010) edusti genren höttöisintä laitaa, kun taas viime vuonna ilmestynyt Tracks oli visuaalisestikin kunnianhimoinen itsensäylittämiskuvaus.
Kanadalaisohjaaja Jean-Marc Valléen Wild – Villi vaellus perustuu amerikkalaisen Cheryl Strayedin muistelmateokseen, joka ilmestyi vuonna 2012. Yli 30 kielelle käännetyt muistelmat on sovittanut elokuvakäsikirjoitukseksi brittikirjailija Nick Hornby. Pääosaa näyttelee Reese Witherspoon, joka osti Strayedin kirjan filmausoikeudet jo ennen teoksen ilmestymistä.
Cheryl Strayed taivalsi 1990-luvun puolivälissä Pacific Crest Trailiksi kutsutun vaellusreitin, joka ulottuu Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Avioero, äidin kuolema ja holtiton elämä ajoivat 26-vuotiaan naisen 1 800 kilometrin pituiselle matkalle. Taakse jäivät niin heroiiniriippuvuus kuin lukuisat irtosuhteetkin.
Elokuvassa Cheryl Strayedin elämäntarina annostellaan pieninä palasina. Fyysisesti rankka vaellus muodostaa kehyskertomuksen, jota välähdyksenomaiset muistot halkovat. Cherylin mielessä elävistä henkilöistä tärkeimmät ovat Bobbi-äiti (Laura Dern) ja pitkämielinen ex-aviomies Paul (Thomas Sadoski). Sekä Witherspoon että Dern ovat rooleistaan Oscar-ehdokkaina.
Siinä missä Tracksin yksin vaeltaneen naispäähenkilön kohtaamat vaarat liittyivät enimmäkseen luonnonolosuhteisiin, Wildissa suurimman uhkan muodostavat miehet. Nuori, nätti nainen ei saa kulkea rauhassa edes erämaan autiudessa. Onneksi kohdalle osuu myös harmittomia ja auttavaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia.
Valléen edellinen ohjaustyö, kolmella Oscarilla palkittu Dallas Buyers Club, oli sujuva ja sopivasti rosoinen draama, joka ylsi vuoden parhaimpien amerikkalaiselokuvien joukkoon. Wildissakin on sekä rosoa että sujuvuutta, mutta kokonaisuutena se on hajanaisempi ja levottomampi kuin Dallas Buyers Club.
Hyppelehtivä leikkaus tuo mieleen Danny Boylen elokuvan 127 tuntia (2010), jossa muistot ja nykyhetki sekoittuivat kirjavaksi mosaiikiksi. Boylen tavoin myös Valléella on vaikeuksia takaumien kanssa. Niissä esiintyvät henkilöt jäävät etäisiksi, eikä 38-vuotias Witherspoon ole täysin uskottava teini-Cherylin roolissa.
Elokuvan nimi, Wild, viitannee sekä kesyttömään luontoon että Strayedin villeihin nuoruusvuosiin. Villiyden voi ymmärtää myös päähenkilön ominaisuudeksi, positiiviseksi luonteenpiirteeksi, jonka rankka vaellus kirkastaa kaiken sotkun seasta esiin. Elokuva ei sorru helppoon moralisointiin, vaan tukee ajatusta elämästä matkana, jossa kaikilla kokemuksilla on paikkansa.
Wild – Villi vaellus -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa