Toimittaja Antti Pasanen (Petteri Summanen) kokee vaimonsa Pian (Ria Kataja) kanssa suuren elämänmuutoksen, eli saavat lapsen. Vasta vuoden naimisissa olleelle parille muutos on ehkä liiankin suuri näin nopeasti. Pia ottaa ja lähtee omille teilleen suoraan Naistenklinikan ovelta jättäen Antin ja uuden tulokkaan keskenään.
Vauvanhoidosta täydellisen kuutamolla oleva Antti saa apuja naapuripariskunnalta (Marjaana Maijala, Niko Saarela), mutta muuten Antti on omillaan. Pomoltaan (Hannele Lauri) hän saa hoidettua isyysvapaan, joten aivan heti eivät työkuviot ole painamassa päälle.
Antti yrittää totutella isyyteen yksinään ja samalla naapuruston monista äideistä Enni (Marja Salo) herättää eniten tunteita. Jatkuva univaje sekä riittämättömyyden tunne syövät Antin itseluottamusta monumentaalisesti.
Yösyöttö perustuu kirjailija/toimittaja Eve Hietamiehen samannimiseen romaaniin vuodelta 2010. Ilmeisen suosittu kirja ei saanut tuolloin täysin varauksetonta vastaanottoa kriitikoilta, eikä sitä saa kirjan pohjalta tehty elokuvasovituskaan. Johtoajatuksena tuntuu olevan se, että mies ei voi mitenkään selviytyä vanhemmuudesta yksin vastasyntyneen kanssa samalla tavalla kuin nainen. Näin tekijät tulevat vahvistaneeksi sukupuoliroolien stereotyyppistä kuvaa. Tyylilajiksi, kirjan tapaan, on valittu komedia. Hauskaa yritetään repiä vähiksi jääneiden yöunien aiheuttamasta sekavuudesta, täydellisestä tietämättömyydestä yhtään mistään perhe-elämän alkeellisimmistakaan seikoista sekä yrityksestä pitää yllä onnistumisen kulissia.
Elokuvan rytmi on hapuileva, kuvallinen kerronta nopeasti sutaistua ja käsikirjoitus on jäänyt pahasti raakileeksi. Henkilöhahmot jäävät kaikkinensa ohuiksi ja yksipuolisiksi, eikä kukaan ole tästä johtuen erityisen kiinnostava. Elokuvan vitsit ovat typeriä ja kliseisiä. Mukaan on mahdutettu muun muassa vauvan unohtuminen parkkihalliin. Kohderyhmäksi lienee ajateltu vauvavaihetta eläviä, joiden oletetaan olevan aivottomia ja arvostelukyvyttömiä helppoja kohteita.