Hävyttömän romanttinen hömppä ei pyytele anteeksi sokerisuuttaan. Visuaalisesti upean elokuvan yltiöpäinen romanttisuus saattaa olla monille liikaa. Loistavista näyttelijöistä, komeista lavasteista ja herttaisesta sanomasta kumpuavaa vetovoimaa on kuitenkin vaikea vastustaa.

”Hyvä pelielokuva” ei välttämättä ole kummoinen meriitti, mutta sen voi ilolla myöntää suomalaisohjaajan uutuudelle

Pörröisten nukkehahmojen ja ihmisten yhteiseloa kuvaava härski toimintakomedia ei saa lähtökohdistaan irti kaikkia mehuja.

Uusi Mielensäpahoittaja on Heikki Kinnusen tour de force ja lähempänä Tuomas Kyrön alkuperäisiä kertomuksia kuin edellinen elokuva.

Toden ja tarinan rajaa hämärtävä komea elokuva on kuin kevyempi versio Piin elämästä.

Myötähäpeää herättävä vakoojakomedia ei naurata, eikä pääkaksikon kemia toimi.

Yhtä hienovarainen kuin isku nenään mutta tarpeeksi hauska pysäyttämään verenvuodon.

Totaalisen älyvapaa tarina on käsikirjoitettu paikoin niin oivaltavasti, että lukuisat puutteet on sopivassa mielentilassa hekottaessaan valmis antamaan anteeksi.

Epätasainen uudelleenfilmatisointi on parhaimmillaan loistavaa rikoskomediaa, huonoimmillaan väsynyt kopio aikaisemmin nähdystä.

Vaarallisesti alentuvan rajoilla tasapainoileva elokuva peräänkuuluttaa ikäihmisten oikeutta aktiiviseen (seksi)elämään. Veteraaninäyttelijättäret kannattelevat helppoa komediaa.