Avengers-tähtien parhaat
 elokuvat listattu – katso Top 10

Avengers: Age of Ultron on melkoinen supersankari-ensemble. Kun sen ydinryhmästä ja uusista hahmoista koostui sopivasti kymmenen hengen poppoo, oli myös Top 10 -aihe syntynyt kuin itsestään.

Kävimme läpi Scarlett Johanssonin, Elizabeth Olsenin, Paul Bettanyn, Robert Downey Jr:n, Chris Evansin, Chris Hemsworthin, Jeremy Rennerin, Mark Ruffalon, James Spaderin ja Aaron Taylor-Johnsonin filmografiat ja poimimme sieltä heidän parhaimmat työnsä. Se ei ollutkaan aivan niin helppoa kuin etukäteen ajatteli. Vaakakupissa nimittäin painoivat niin elokuvien laadukkuus kuin tähden roolin merkitys niissä.

Listalta jäivät siis pois pikkuroolit todella hyvissäkin elokuvissa. Esimerkiksi Johanssonin tapauksessa Christopher Nolanin The Prestige on mahtava elokuva, mutta näyttelijättären esittämä taikurin apulainen ei ole kovin säväyttävä hahmo, jos niin voi sanoa Johanssonin kohdalla. Pois jäivät myös pääosat vähemmän merkittävissä teoksissa. Näin ollen Hemsworthin pääosaa elokuvana melko heikossa Blackhatissa ei noteerattu, vaikka kuinka oli ollut Michael Mann puikoissa.

Koska tarkoitus on esitellä yksittäisten näyttelijöiden parhaita leffoja sen sijaan, että heitä asetettaisiin samalle lähtöviivalle kisaamaan keskenään, on Top 10 -nimikkeet listattu ilmestymisjärjestyksessä. Eiväthän näyttelijäraukat voi sille mitään, että he joutuvat vertailuun vain osuttuaan samaan leffaan.

Teksti Jouni Vikman


Robert Downey Jr. – Chaplin

10

Robert Downey Jr. aloitti elokuvissa näyttelemisen jo 1970-luvun alussa, eikä hänen filmografiansa ole merkittävä ainoastaan voluumiltaan. Sieltä löytyy monia erittäin hyviä elokuvia, ja ehdokkaiksi nousivat sellaiset nimikkeet kuin Short Cuts – Oikopolkuja, Syntyneet tappajiksi, Wonder Boys, Kiss Kiss, Bang Bang, Good Night, and Good Luck sekä Tropic Thunder. Valitsimme kuitenkin miehen varhaisen menestyksen, elämäkertaelokuvan Chaplin (1992).

Downey valmistautui huolellisesti esittämään Charlie Chaplinia ja tämän liikkumistapaa. Elokuva toi hänelle Oscar-ehdokkuuden, mutta jo muutaman vuoden kuluttua päihdeongelmat pysäyttivät vahvassa nousussa olleen näyttelijän urakehityksen moneksi vuodeksi.

James Spader – Crash

09
Alta nollan -elokuvassa Robert Downey Jr:n kanssa näytellyt James Spader nousi tunnettuuteen John Hughesin teinielokuvassa Pretty in Pink ja esiintyi Oliver Stonen juppihitissä Wall Street – rahan ja vallan katu. Hänen varsinainen läpimurtonsa oli Steven Soderberghin Seksiä, valheita ja videonauhaa. Episodi valitsi silti hänen parhaaksi elokuvakseen David Cronenbergin omalaatuisen Crashin (1996).

Crashissa Spader esittää tuottaja James Ballardia, joka auto-onnettomuuden kautta törmää joukkoon ihmisiä, jotka saavat seksuaalista nautintoa onnettomuuksista ja niiden seurauksista. Avoimessa avioliitossa elävä Ballard tulee vedetyksi oudon fetissin maailmaan ja ryhtyy seksisuhteisiin, joissa yhtä tärkeitä ihmisten kanssa ovat autot ja auto-onnettomuudet. Crash on Cronenbergia yhtä aikaa oudoimmillaan ja omimmillaan.

Paul Bettany – Dogville

08
Dogvillen ohella Paul Bettanylta harkittiin listalle myös Oscar-voittajaa Kaunis mieli. Sivuosa Russell Crowen kämppiksenä ei kuitenkaan tuntunut tarpeeksi mehukkaalta, joten ehdokkaaksi nousi myös erinomainen kuvaus vajaan kymmenen vuoden takaisesta talouskriisin lähtölaukauksesta, Margin Call. Lopulta listalle valikoitui herkullinen rooli tanskalaisen kauhukakaran kultakaudelta.

Bettany on Tom, joka pelastaa gangstereita pakenevan naisen, Gracen, ja vakuuttaa pienen kylänsä ihmiset hyväksymään tämän joukkoonsa. Aluksi kaikki menee hyvin, mutta hiljalleen kyläläiset alkavat vaatia Gracelta yhä suurempia uhrauksia, eikä viaton ole Tomkaan, joka edelleen väittää rakastavansa ja suojelevansa Gracea.

Scarlett Johansson – Lost in Translation

07

Johdannossa mainitun The Prestigen ohella Scarlett Johanssonin ehdokaslistalle nousivat myös Woody Allenin hienot draamat Match Point ja Vicky Cristina Barcelona. Listalle päätyi kuitenkin melko itsestään selvästi Johanssonin lopullinen läpimurtoelokuva Lost in Translation (2003).

Sofia Coppolan indiehitissä Johansson on julkkiskuvaajan tuore vaimo, joka joutuu viettämään aikaansa yksin Japanissa, oudossa ja hieman pelottavassa maassa – tai ehkä häntä pelottaa ajatella oman liittonsa tolaa. Hotelliin linnottautunut nainen kohtaa toisen elämässään hieman eksyksissä olevan ihmisen, ikääntyvän elokuvatähden, joka on saapunut Tokioon tekemään rahakasta viskimainosta.

Näiden kahden yksinäisen ihmisen välille syntyy haparoiva ystävyys, joka kasvaa sitä mukaa kun he uskaltautuvat kokemaan väliaikaisen asuinpaikkansa ihmeitä.


Jeremy Renner – The Hurt Locker

06

Jeremy Renner aloitti elokuvauransa 1990-luvulla, mutta huomiota hän alkoi herättää 2000-luvun puolella. Hän on esiintynyt sellaisissa erinomaisissa elokuvissa kuin Lords of Dogtown, 28 viikkoa myöhemmin, Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta, The Town ja American Hustle. Listalle nousi Rennerille Oscar-ehdokkuuden tuonut The Hurt Locker (2008).

Hieman American Sniperin tapaan The Hurt Locker kertoo miehestä, joka ei saa tarpeekseen sotimisesta. Sniperia suorasukaisemmin se esittää, että sota on huumetta, josta adrenaliinipiikkejä janoavaat miehet eivät saa tarpeekseen. Pomminpurkajajoukkoon keskittyen se kertoo miehistä, jotka menevät kohti sellaista, jota muut yrittävät paeta. Ehkä aihepiiristä johtuen The Hurt Locker on vähiten lippukassoilla tienannut parhaan elokuvan Oscarin voittaja.

Aaron Taylor-Johnson – Kick-Ass

05

24-vuotias Aaron Taylor-Johnson on nuorin uuden Avengers-elokuvan ydinporukasta, joten hänelle ei filmografiaa ole kertynyt samoissa määrin kuin muille. Silti häneltäkin löytyi pari elokuvaa, joita harkittiin listalle, esimerkiksi jännitysdraama Raakalaiset. Valitsimme häneltä kuitenkin huiman sarjakuvafilmatisoinnin Kick-Ass (2010).

Taylor-Johnson esittää teini-ikäistä sarjakuvafania, joka ihmettelee miksi kukaan ei tosielämässä ole ryhtynyt supersankariksi. Hän saa kysymykseensä nopeasti tuskallisen vastauksen, kun itse yrittää reaalimaailman hyvikseksi. Pian hän kuitenkin herättää niin alamaailman kuin häiriintyneen isä-tytär-supertiimin huomion, ja lopputulos on katsomoon asti satuttavaa mutta samalla viihdyttävää sarjakuvamaailman säännöillä leikittelevää sankaritoimintaa.


Mark Ruffalo – The Kids Are All Right

The Kids Are All Right

1990-luvun alussa elokuvanäyttelemisen aloittanut Mark Ruffalo alkoi saada isompaa nimeä vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen. Häneltä listalle olisi voitu kelpuuttaa loistava Tahraton mieli, mutta hänen osansa siinä ei ollut tarpeeksi merkittävä. Foxcatcherissa hän tekee ison roolin, mutta silti se ei ole hänen elokuvansa. Niinpä mukaan otettiin The Kids Are All Right (2010). Siinäkään hän ei ole varsinaisesti pääosassa, mutta nyt sivurooli on sen verran merkittävä, että se ehdottomasti puolustaa paikkaansa.

Lesbopariskunnan lapset käyttävät oikeuttaan saada tietää biologinen isänsä, ja ottavat yhteyttä Ruffalon esittämään boheemiin ravintolanpitäjään. Alkukankeuden jälkeen tämä innostuu isyyden ajatuksesta siinä määrin, että onnistuu sotkemaan toimineen perhedynamiikan.

Elizabeth Olsen – Martha Marcy May Marlene

03
Vuoden 2014 Godzilla-uudelleenkäynnistyksessä Aaron Taylor-Johnsonin hahmon vaimoa näytellyt Elizabeth Olsen aloitti uransa tv:ssä jo nelivuotiaan kaksossiskonsa Mary-Katen kanssa. Sisaruksista tuli lapsitähti-ilmiö, joka suuresti häiritsi heidän kasvamistaan. Viime aikoina Olsen on tehnyt uraa vakavana näyttelijänä, mistä parhaana esimerkkinä on listalle valikoitunut Martha Marcy May Marlene (2011).

Siinä Olsen näyttelee uskonnollisesta kultista paennutta naista, joka huomaa, että kotiinpaluusta huolimatta alistavan kultin painolastista eroonpääseminen ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Olsen esitti omasta persoonallisuudesta riistetyn ihmisen pyrkimystä oppia ”oikeille” tavoille ja sairaalloisesti kontrolloidun elämän aiheuttamaa vainoharhaa tavalla, joka toi hänelle runsaasti kehuja.

Chris Hemsworth – The Cabin in the Woods

02

31-vuotias Chris Hemsworth on ennemmin vaikuttavaa katsottavaa kuin merkittävä näyttelijä. Hän sopii patsasteleviin fantasia- ja toimintarooleihin, mutta se ei helpota hyvän ja merkittävän elokuvan etsimistä hänen filmografiassaan. Lähimmäksi hyvää roolisuoritusta hän tulee F1-draamassa Rush, mutta siinäkin kyse on lähinnä fyysisten elementtien hyväksikäytöstä roolihahmon ulkoisessa luomisessa. Onneksi Hemsworth on ollut tekemisissä Joss Whedonin kanssa Marvel-elokuvien ulkopuolellakin, sillä Whedonin tuottama kauhukomedia The Cabin in the Woods (2012) hyödyntää Hemsworthin stereotyyppisiä ulottuvuuksia juuri oikealla tavalla.

Teinikauhukliseillä leikittelevässä elokuvassa Hemsworth on juuri sitä mitä pitääkin, karikatyyrimäinen urheilijanuorukainen, jota ystävineen manipuloidaan syrjäisellä, sadoista teinikauhuelokuvasta tutuilla elementeillä ryyditetyllä metsämökillä. Lopputulos on hilpeän hulppea veriorgia, joka oikealla taustatiedolla sopivassa mielentilassa katsottuna on valtavan viihdyttävää katsottavaa. Jäämme silti odottamaan Hemsworthilta jotain vieläkin muistettavampaa.

Chris Evans – Snowpiercer

01

Lihaskimppu Chris Evans on esittänyt useampaakin supersankari. Ennen Kapteeni Amerikkaa hän nimittäin näytteli Ihmenelosten Johnny Stormia eli Liekkiä parissakin elokuvassa. ”Tärkeitä” elokuvia häneltä ei tullut mieleen kuin pari. Danny Boylen näyttävä tieteiselokuva Sunshine nousi ehdokkaaksi, mutta kun kukaan ei oikein muistanut mitä Evans siinä teki, listalle valikoitui jos ei muuta niin ainakin tuoreemmassa muistissa oleva tieteistoiminta Snowpiercer (2013).

Snowpiercerin sarjakuvaan perustuva konsepti on vähintäänkin eriskummallinen. Jäätyneellä maapallolla ihmiskunnan rippeet elävät valtavan pitkässä junassa, joka pysähtymättä kiertää planeettaamme jäisiä kiskoja pitkin. Eliitti asuu lähellä veturia, ja mitä kauemmas siitä mennään, sitä huonommissa oloissa ihmiset elävät. Evansin johdolla sorrettu alaluokka lähtee pitkälle ja verisellekin kapinamarssille vaunusta toiseen hakemaan oikeutta tai ainakin selvittämään miksi asiat ovat sellaisella tolalla kuin ovat. Matkan varrelle mahtuu hauskoja yhteiskunnallisia rinnastuksia, hienoja visuaalisia oivalluksia ja toimintafaneja viehättävää mäiskettä.

Toimintatähti on todennut, että kunhan Marvel-velvoitteet muutaman vuoden kuluttua ovat ohi, hän haluaisi kokeilla ohjaamiseen keskittymistä.