Nämä romaanifilmatisoinnit tuomittiin epäonnistumaan – katso Top 10

13.3.2013 19:56

Elokuvat ja proosakirjallisuus ovat ruokkineet toisiaan elokuvataiteen ensiaskelista alkaen. On kuitenkin kirjoja, joiden ei syystä tai toisesta, usein joko muodon tai aiheen haastavuuden takia, olisi voinut uskoa kääntyvän onnistuneesti elokuvaksi. Episodi listasi parhaat elokuvasovitukset kirjoista, joiden ei pitänyt olla filmatisoitavissa. Juttu julkaistiin ensimmäisen kerran Episodissa 2/2008.

Teksti: Niina Holm

10. OLEMISEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Kansi - Elämisen sietämätön keveys

Tshekkisyntyinen Milan Kundera kielsi pitkään romaaniensa elokuvasovitukset, koska ajatteli elokuvan kadottavan olennaisia osia romaanin sisällöstä. Kundera muutti kuitenkin mieltään, kun amerikkalaisohjaaja Philip Kaufman ryhtyi sovittamaan elokuvaksi hänen tunnetuinta teostaan Olemisen sietämätön keveys.

Prahan kevääseen sijoittuva älykäs, poliittinen ja eroottinen elokuva kertoo rakkaudesta, seksistä ja elämän kivuliaasta hauraudesta. Romaanin keskeiset teemat, keveys, paino ja toisto, suodattuvat elokuvaankin.

Kundera pehmeni filmatisoinnille jopa siinä määrin, että kirjoitti elokuvaan runon, jonka Tomas (Daniel Day-Lewis) kuiskaa uneen vaipuvan Terezan (Juliette Binoche) korvaan.

9. AMERIKAN PSYKO

Kansi - American Psycho

Kun Bret Easton Ellisin paljon puhuttu ja luettu Amerikan psyko -romaani ilmestyi 1991, olivat feministit ensimmäisinä vaatimassa naisvihaajana pitämänsä kirjailijan päätä vadille. Sitäkin ironisempaa on, että raa’an väkivaltaisen romaanin sovitti elokuvaksi naisasianaisena itseään pitävä kanadalaistekijä Mary Harron. Harronin kulttuurikriittinen elokuva tutkii maskuliinisuutta ja valtaa satiirin keinoin.

Christian Bale näyttelee hyytävästi juppiajan ruumiillistumaa, manhattanilaista Patrick Batemania, joka on päivisin miellyttävä menestyjä, öisin brutaali seksuaalimurhaaja. Harronin elokuvan kliininen, kylmäsävyinen kuvamaailma alleviivaa osaltaan Batemanin pohjatonta vieraantuneisuutta ja vainoharhaisuutta.

8. PARFYYMI

Kansi - Parfyymi

Lahjakas saksalaisohjaaja Tom Tykwer otti tietoisen riskin valitessaan maanmiehensä Patrick Süskindin aistivoimaisesti kerrotun Parfyymi-romaanin (1985) samannimisen elokuvansa lähtökohdaksi. Tykwerin 1700-luvun Ranskaan sijoittuva psykologinen jännitysdraama pyrkii tavoittamaan kuvien, värien ja valojen kautta sen, mihin Süskind ylsi romaanissaan tarkkavireisen kielen keinoin.

Nuori, taitava brittinäyttelijä Ben Whishaw luo heti syntymänsä jälkeen orvoksi jääneestä Jean-Baptiste Grenouillesta samanaikaisesti sekä vastenmielisen että koskettavan hahmon. Rakkaudettomassa, rujossa ympäristössä pojasta kehittyy hajujen ja tuoksujen kautta maailmaa jäsentävä kummajainen – ja lopulta myös sarjamurhaaja.

7. CRASH

Kansi - CrashCronenbergele

Autokolarifetissiä tutkiva, kylmän raportoivaan sävyyn kirjoitettu Crash (1973) sai ilmestyessään äärimmäisen ristiriitaisen vastaanoton. Jo kustantajan esilukijan mukaan J. G. Ballardin romaani oli painokelvoton sairaan mielen tuotos, jonka kirjoittaja oli ehtinyt kauas psykiatrisen avun ulottumattomiin.

Kanadalaisohjaaja David Cronenberg löysi Ballardin romaanista teemoja, joita oli itsekin tiuhaan käsitellyt filmeissään, ja ohjasi teoksen pohjalta yhden kiistellyimmistä elokuvatöistään.

Cronenbergin Crash pohtii koneen ja ihmisen symbioosia sekä mielen ja ruumiin hallitsematonta, perimmäistä yhteyttä. Ohjaaja jätti elokuvan tietoisesti etäiseksi, vaille samastumiskohteita, korostaakseen katsomisaktia sinänsä.

6. PELKOA JA INHOA LAS VEGASISSA

Kansi - Pelkoa Ja Inhoa Las Vegasissa

Gonzo-journalismin isäksi nimetyn Hunter S. Thompsonin anarkistinen romaani Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa ilmestyi alun perin kahdessa osassa rocklehti Rolling Stonessa vuonna 1971. Leimallisesti omaelämäkerrallinen teos seuraa hedonistisen, huumehöyryisen kaksikon, Duken ja tohtori Gonzon, harhojen täyteistä matkaa amerikkalaisen unelman perässä.

Kulttiromaanin pohjalta ehdittiin kaavailla elokuvaa useampaankin otteeseen, ja Duken osaan oli vuosien saatossa ehdolla nimekkäitä näyttelijöitä Jack Nicholsonista John Malkovichiin. Mutta kun Thompson kohtasi Johnny Deppin, kirjailijalle oli päivänselvää, ettei kukaan muu voisi esittää häntä. Terry Gilliamin ohjaus on itsessään kuin huumetrippi: harhainen, räikeä, kauhea ja hauska.

Lisää luettavaa