Tuttuun tapaan listaaminen alkoi rajaamisella. Ensimmäisenä pois jäivät elokuvat, jotka sijoittuvat edes osin Suomeen tai joita on kuvattu täällä – tosin ne ovat pääasiassa yksi ja sama asia. Kylmän sodan vuosina Suomi ja Helsinki saivat usein esittää Hollywoodin toimintatarinoissa Neuvostoliittoa ja Moskovaa. Näin listalta jäivät muun muassa sellaiset aikansa lapset kuin Tohtori Zivago (1965) ja Gorkin puisto (1983). Silti löytyi rutkasti elokuvia, joissa Suomi mainitaan tai tulee muuten jossakin asiayhteydessä esille, ja valitsimme niistä hauskimmat ja sykähdyttävimmät.
10. The Long Kiss Goodnight (1996)
Periaatteessahan Renny Harlinin ohjaamat elokuvat ovat kotimaisia, joten on hieman huijausta ottaa niitä mukaan, mutta Harlinin silmäniskumaiset Suomi-viitteet ovat paikkansa listalla ansainneet. Mukaan olisi voinut ottaa lähes minkä tahansa hänen elokuvistaan, sillä käytännössä niissä kaikissa vilahtaa edes Suomen lippu, jos muuta viittausta ei ole saatu mukaan.
Cliffhangerin laskuvarjolippu oli ehdolla, mutta maininnan saa sen ohella Harlinin paras elokuva, hänen tuolloisen vaimonsa Geena Davisin kanssa tehty viihdyttävä toimintajännäri The Long Kiss Goodnight. Davis esittää muistinsa menettänyttä perheenäitiä, jonka ovelle väkivaltainen menneisyys yllättäen saapuu. Kun vanha persoona kohoaa pintaan, Davis vetää suomalaisnaisten tapaan Finlandia-vodkaa lasia leuan ja posken kautta pyöräyttäen.
9. Pienin painajainen perheessä (2010)
Ben Stillerin vuoden 2000 Perhe on painajainen oli vielä satunnaisesti viihdyttävä komedia, jossa naimisiin haikaileva mies joutuu tapaamaan morsiamensa vanhemmat pyytääkseen tämän kättä. Tietysti mies onnistuu nolaamaan itsensä totaalisesti, eikä asiaa auta, että vihamielinen potentiaalinen appiukko (Robert De Niro) paljastuu entiseksi CIA-agentiksi, jolla on keinonsa selvittää asioita kosijasta. Jatko-osa Painajainen perheessä (2004) oli jo väkinäisempi kyheälmä ja viimeistään Pienin painajainen perheessä -vaiheessa aiheesta oli puristettu kaikki mehut.
Suomalaisille se suo kuitenkin pientä hupia, kun vävypojan uskollisuutta epäilevä eläkeläisagentti muistelee kenttäaikojaan. Hän vietti kylmän sodan aikana aikaa täälläkin, ja ihastui suomalaisagentti Aatukka Kokkoseen!
8. Armageddon (1998)
Milloin maa tietää olevansa jotain erityistä? Tietysti silloin, kun se on niin merkittävä, että se tuhotaan Hollywood-spektaakkelissa. Ja kukapa osaisi elokuvissaan aiheuttaa yhtä paljon tuhoa ihmisille ja irtaimistolle kuin Michael Bay?
NASA:n tutkijoille selviää, että maapalloa on lähestymässä Teksasin kokoinen asteroidi, joka 18 päivän sisällä planeettaamme osuessaan tuhoaisi kaiken elämän. On siis lähetettävä joukko sankariastronautteja ja öljynporaajia (tietysti) pysäyttämään möhkälettä.
Lähestyvän tuhon airuina maapalloa on jo sitä ennen pommittanut valtava meteoriittikuuro. Jo alkumetreillä valvomon henkilökunta kommentoi niiden pyyhkineen Suomen yli New Yorkiin ja yleensä Yhdysvaltojen itärannikolle asti hurjaa hävitystä kylväen. Hyvä Suomi!
7. Takaikkuna (1954)
Alfred Hitchcockin jännärissa James Stewart näyttelee jalkansa loukannutta valokuvaaja L.B. Jefferiesiä, joka murjottaa asunnossaan naapureitaan vakoillen ja näille tarinoita kehittäen. Körilästä yrittää lohduttaa Grace Kellyn esittämä hienostoneito Lisa Fremont. Lisa on aikeissa naida uutiskuvaajan tämän mielipiteistä tai vastaväitteistä huolimatta.
Ennen kuin Jefferiesin naapureiden vakoilu paljastaa mahdollisen murhan ja asettaa hänen morsiamensakin hengenvaaraan, mies yrittää vakuutella olevansa huono naimakauppa. Hänen ammatissaan kun joutuu helposti joko onnettomuuksiin tai muuten rusikoitavaksi. Hän myös kehtaa epäillä Lisan muotihepenien käytännöllisyyttä. Korkeakorkoiset kengät ja somat sukat kun eivät kuulu viidakkoon ja muutenkin kevyet muotihepenet ”tekevät varmasti vaikutuksen Suomessa juuri ennen kuin hän jäätyy kuoliaaksi”.
6. Maan tytöt ovat helppoja paloja (1988)
Edelleen erityisesti musiikkiaiheisia dokumentteja ohjaava Julien Temple oli tehnyt erinäisiä musiikkivideoita ja -elokuvia, kun hän teki edelleen häkellyttävän mutta oudolla kasaritavalla edelleen viihdyttävän hömppäkomedian maahan saapuvista avaruusolioista. Kolme karvaturria – Jeff Goldblum, Jim Carrey ja Damon Wayans – tekee pakkolaskun Geena Davisin uima-altaaseen ja aiheuttaa yleistä kaaosta Los Angelesissa.
Alienit tutustuvat maapallon kulttuureihin tv:n välityksellä ja törmäävät muun muassa jodlaaviin bikinikaunottariin, jotka suksiensa päällä kutsuvat tutustumaan Suomeen nauttimaan ympärivuotisesta talvesta ja täkäläisestä vuohenjuustosta. Mainoksesta vaikuttunut kolmikko kysyy emännältään ovatko he Suomessa, mutta tämä joutuu tuottamaan pettymyksen, koska ”Suomi on Norjan pääkaupunki”.
5. 28 päivää myöhemmin (2002)
Listalle pääsemiseen ei oikeuttanut se, että ulkomaalaisessa elokuvassa olisi suomalaisnäyttelijä. Danny Boylen tehokas raivotautizombitoimintakauhu ei siis ole mukana sen vuoksi, että siinä esiintyy hänen tuttavansa Jukka Hiltunen, joka nähtiin myös Boylen The Beach -elokuvassa. 28 päivää myöhemmin on listalla, koska Hiltunen pääsee lopussa ääneen tavalla, joka vaikuttaa tapahtumien tulkintaan.
Epidemiasta selvinneet yrittävät lopussa kiinnittää yli lentävien hävittäjien huomion, ja muutaman epäselvemmän suomirepliikin jälkeen kuuluu lentäjän kommentti: ”lähetätkö helikopterin”. Se tekee lopusta suomalaiselle onnellisin, kun muut jäävät pohtimaan nähtiinkö eloonjääneitä. Boylen silmänisku herättää myös kysymyksen, mitä maailmalla on tapahtunut, kun sotilaskoneiden kieli on suomi.
4. Charlien enkelit (2000)
Charlien enkelit -tv-sarjan elokuvaversiossa Drew Barrymore, Cameron Diaz ja Lucy Liu ovat salaperäisen johtajan alaisuudessa työskentelevän yksityisen etsivätoimiston agentteja. Heillä on monenlaisia kykyjä ja taitoja, ja mitä ilmeisimmin niihin kuuluu hyvä kielipää. Eräässä kohtauksessa he nimittäin käyvät keskenään keskustelun, jota eivät halua asiakkaittensa ymmärtävän. Keskustelukieli on tietysti suomi.
Kukin enkeleistä osallistuu keskusteluun, jonka aiheena on, onko Barrymoren esittämällä Dylanilla jotain sutinaa asiakkaan kanssa, mikä olisi bisnesten kannalta huono ajatus. Suomalaista katsojaa tietysti äidinkielen kuuleminen ilahduttaakin, vaikka se onkin valittu edustamaan kieltä, jota kukaan muu ei ymmärrä.
3. Himoshoppaajan salaiset unelmat (2009)
Menestyskirjaan Confessions of a Shopaholic perustuvassa Himoshoppaajan salaiset unelmat -elokuvassa kuullaan myös suomea, ja nyt kielestämme ja maastamme revitään pariin otteeseen hauskaa huumoria, joka oikeuttaa korkeaan sijoitukseen listalla.
Isla Fisher esittää muotiin ja vaatteisiin hullaantunutta Rebeccaa, jolla on vaikeuksia saada vähäiset tulonsa pysymään runsaiden ostostensa tasalla. Pyrkiessään muotilehden toimittajaksi Rebecca päätyykin talouslehden kolumniksi. Työhaastattelussa Rebecca on väittänyt osaavansa suomea, mutta joutuukin vastakkain Nokian markkinointipäällikön kanssa – lisää Suomi-viitteitä. Tuomas Hiltunen saa tuntea nahoissaan Rebeccan tavan pelastautua piinallisesta tilanteesta.
2. Kuningas Ralph (1991)
Perhevalokuvaan liittyvä onnettomuus pyyhkäisee päiviltä koko Yhdistyneitä kuningaskuntia hallitsevan suvun. Alkaa epätoivoinen sukupuiden kapuaminen, ja vihdoin ja viimein löytyy mies, jolla on sopivaa verta suonissaan. Valitettavasti kyseessä on laiskanpulskea amerikkalainen aulapianisti Ralph Jones (John Goodman), joten Peter O’Toolen esittämällä hovin sihteerillä on täysi työ koulia tästä hallitsijaa maalleen.
Kuningas Ralphille pitää tietysti hankkia hänen asemalleen sopiva puoliso, jotta kuningashuoneen jatkuvuus olisi turvattu ja jotta saataisiin solmittua kansainvälisiä liikesopimuksia. Jenkkien mielestä ilmeisesti kaikki Euroopan maat ovat monarkioita, sillä Ralphia ryhdytään naittamaan Suomen prinsessa Annalle (Joely Richardson). Prinsessan ja hänen kuninkaallisten vanhempiensa (Julian Glover ja Judy Parfitt) saapuessa valtiovierailulle Ralph onnistuu kuitenkin järkyttämään jäyhät suomalaismonarkit rahvaanomaisella käytöksellään. Harmillisesti häät siis jäävät viettämättä, vaikka Suomelle olisi tehnyt hyvää saada Goodmanin tyyppinen vävypoika.
1. Tappava ase (1987)
Eripurainen etsiväpari -kliseensä yli nouseva Tappava ase on kasariviihdettä parhaimmillaan. Se saikin kolme jatko-osaa. Vanhenemisestaan murehtiva perheenisä (Danny Glover) ja vaimonsa kuoleman jälkeen itsetuhoisuudesta ja vihanhallintaongelmista kärsivä leski (Mel Gibson) joutuvat olosuhteiden pakosta yhteistyöhön. Alkukärhämöiden jälkeen yhteinen sävel alkaa löytyä, kun tutkittu itsemurha paljastuu murhaksi ja johtaa ison luokan huumerikollisuuden jäljille.
Suomalaisittain sykähdyttävä hetki koittaa, kun Glover pysäköi autonsa ja nousee puhumaan Nokia Mobira Talkman -järkäleeseen. Vaikka möhkäleelle nykyään nauraa, oli aikoinaan uskomatonta, että puhelin toimi autossa – ja se oli suomalainen!
Toisaalta elokuva on muistutus siitä, millainen maailma oli ennen älypuhelimia tai edes kännyköitä. Toisaalta tuotesijoittelu on lupaus lähitulevaisuudessa odottavasta valtavasta kansainvälisestä menestyksestämme. Jotain lohdutusta kai voi saada siitäkin, että menestys onnistuttiin sitten ryssimään niin kuin suomalaiset vain voivat.