Yksilöiden kyvyttömyys rakkauteen laajenee tarkkanäköiseksi nyky-Venäjän kritiikiksi.

Diane Kruger loistaa perheensä menettävänä naisena, mutta viharikoksesta kertova elokuva ei saa aiheesta kunnolla otetta.

Kauniit laajakuvamaisemat eivät pelasta alkuosan tylsiä maatilatöiden kuvauksia, mutta kun elokuva pääsee kiinni draamankaareen, pitää se otteessaan loppuun asti.

Michael Haneken odotettu paluu eurooppalaisen laatuelokuvan pariin on hyytävä, hauska ja todistaa hänen olevan edelleen alansa parhaita.

Unohtakaa Christian Grey ja identtisten solmioiden kokoelma, vuoden seksikkäin elokuva on tässä ja se viettelee omillaan ilman huulien pureskelua ja nänninipistimiä.

Kuvanveistäjä Auguste Rodin on saattanut olla kiehtova taidepersoona, mutta sitä on vaikea päätellä alastomuuteen ja tappelemiseen keskittyvästä elämäkerrasta.

Merkityksettömään puhetulvaan ja sovinnaiseen huumorintajuun tottuneelle ranskalaisen elokuvan ystävälle oivallinen parin tunnin päätös joulun- ja uudenvuodenpyhille.

Sympaattinen ja mukavan näköinen elokuva kärsii liiallisesta toilailusta ja sekavuudesta.

Pikimusta ja veitsenterävä satiiri pitää pilkkanaan niin kulttuurieliittiä kuin hyvinvointiyhteiskuntaa. Vuoden parhaimmistoon kuuluvan elokuvan pitäisi olla pakkokatsottavaa kaikille.

Lämpöinen mutta pirteä perhe-elokuva korostaa ystävällisyyden voimaa.