Michael Haneken odotettu paluu eurooppalaisen laatuelokuvan pariin on hyytävä, hauska ja todistaa hänen olevan edelleen alansa parhaita.

Pikimusta ja veitsenterävä satiiri pitää pilkkanaan niin kulttuurieliittiä kuin hyvinvointiyhteiskuntaa. Vuoden parhaimmistoon kuuluvan elokuvan pitäisi olla pakkokatsottavaa kaikille.

Vuonna 1989 Berliinin muuri murtui. Itä-Berliinissä juuri sitä ennen kommunismia opiskellut suomalaisohjaaja tutki, mitä aikakauden idealistisille nuorille tapahtui.

Cate Blanchett hypnotisoi katsojansa ja kuulijansa esittämällä kaikkiaan 13:a erilaista hahmoa historiallisia ja taiteellisia manifesteja tulkitsevassa taide-elokuvassa.

Kuuluisa kiinalainen toisinajattelija vaihtoi videoinstallaatiot dokumenttiin, joka vaikuttaa mutta haukkaa liian ison palan.

Tutun tuntuinen kolmiodraama tarjoilee muutamia yllätyskäänteitä mutta ei onnistu koskettamaan päähenkilönsä narsismin takia.

Agnieszka Hollandin Hopeisen karhun voittajassa vanha nainen puolustaa eläinten oikeuksia ja nauraa patriarkaatille päin partaa. Ei kaikkien feministien tarvitse käyttää reisivarsisaappaita ja elää Themysciran saarella.

Espanjalainen Oliivipuu on kannanotto globalisaatiota vastaan. Vaikka perhe on pahin, on se myös ainoa turva epätoivon hetkellä.

Kiinnostavan alun jälkeen leffa hyytyy.