Lovecraftilainen olento vaanii ja asentaa ihmisiin uusia elimiä.

Yksi aikakausi on ohi.

Ihan siihen ei reaalimaailmassa mennyt 28 vuotta, sillä ohjaaja Danny Boylen ja käsikirjoittaja Alex Garlandin yhteistyö 28 päivää myöhemmin ilmestyi vuonna 2002. Nyt he vihdoin yhdistävät voimansa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007 Sunshinen palaamalla luomaansa dystooppiseen kauhumaailmaan. Ensimmäinen elokuva oli selviytymisseikkailu maailmassa, jossa laboratoriosta karannut raivovirus muutti ihmiset zombimaisiksi pedoiksi. Lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin pienet ihmisryhmät ovat tiukkojen karanteenisääntöjen myötä oppineet elämään taudinkantajien uhan keskellä. Samalla paljastuu salaisuuksia ja kauhuja, jotka ovat lyöneet leimansa niin hirviöihin kuin muihin selviytyjiinkin.

Kepeät mullat.

Tämä vaikuttaa melko vekkulilta pikkuleffalta.

Ajat ovat muuttuneet nopeasti.

Kova avaus! Todella kova.

Tämä vaikuttaa todella pelottavalta.

Oscar-palkittu näyttelijä huomioitiin ansioistaan draaman saralla.

”Olisi surullista, jos kukaan ei koskaan pääsisi nauttimaan siitä”, tytär Jennifer lausui.

Nainen kirkuu täysin palkein. Elokuvateatterissa, koko näytöksen ajan. Ei kerran, ei kahdesti – koko näytöksen ajan. Toiset taputtavat, kiljuvat tai nauravat vedet silmissä, ja elokuvan päätyttyä seisaaltaan annetut suosionosoitukset kestävät loputtomiin. Olen todistanut tällaista sekasortoa Cannesissa vain kaksi kertaa aikaisemmin. Ensimmäinen oli Mad Max: Fury Road –näytös, toinen Parasite. Nyt se tapahtuu Dangerous Animalsissa, australialaisessa b-elokuvassa sarjamurhaajasta ja yhtä murhanhimoisista tappajahaista. Mukana Creedence Clearwater Revivalin Ooby Dooby. Elokuva tulee tänään Suomen elokuvateattereihin.

IndieWire kokosi listan elokuvista, jotka kuvaavat seksuaalisuutta eri tavoin. Mukana on kansainvälisiä teoksia, jotka haastavat tabuja, rikkovat genre-rajoja ja nostavat intiimit kohtaukset aidosti kerronnallisiksi elementeiksi.

Lepää rauhassa legenda.