Jos amerikkalaistettuja japanilaiselokuvia ei lasketa, on Gareth Edwardsin Godzilla 30. Godzilla-elokuva. 60 vuoden aikana klassinen hirviö on kokenut monta inkarnaatiota ja muutosta.
Teksti: Jouni Vikman
Japanilaisten Godzilla-elokuvien kumipukujen kulumiset ja muodonmuutokset ovat ehkä näkyvin esimerkki hirviön kokemista muutoksista, mutta loppujen lopuksi ne ovat melko merkityksettömiä. Kuonon mallin ja ruumiinrakenteen vivahde-eroista huolimatta harmaa ja suomuinen nahka ja selkäevät ovat pysyneet hyvin samanlaisina vuodesta toiseen.
Muuttuva maailma on kuitenkin kasvattanut Godzillaa. Vielä vuoden 1954 ensimmäisen elokuvan aikaan 50-metrisyys riitti tekemään olennosta jättiläisen Tokiossa. Pilvenpiirtäjien kasvaessa myös Godzilla alkoi kasvaa, ja 2000-luvulle tultaessa se oli jo satametrinen. Gareth Edwardsin Godzilla on 107-metrinen.
28 Japanissa tuotettua Godzilla-elokuvaa jakautuu kolmeen eri kauteen, joiden väleissä saattoi kulua useitakin vuosia. Tyypillistä oli, että alkumenestyksen jälkeen Godzilla-elokuvien tuotanto keskeytettiin, kun budjetit alkoivat kohota liian suuriksi ja/tai yleisöt kyllästyivät väliaikaisesti hirviön mellastukseen.
Pisimpään kesti ensimmäinen, vuoden 1954 Godzillasta alkanut ja vuoden 1975 Terror of Mecha-Godzilla päättynyt Showa-kaudeksi kutsuttu 15 elokuvan jakso. Vakavan alkuteoksen jälkeen elokuvat alkoivat nopeasti liukua viihteellisemmiksi ja yhä nuoremmille suunnatuiksi, kunnes ydinsodan luonnollisesta versiosta oli tullut slapstick-huumoriakin viljelevä supersankari. Showa-kauden tärkeintä antia olivat elokuvasarjan vakiovastustajiksi muodostuvat hirviöt, joista varsinkin lentoliskon oloinen Rodan, jättiläisperhonen Mothra ja kolmipäinen lohikäärme King Ghidorah olivat erityisen suosittuja.
Vasta vuonna 1984 käynnistyi Godzillan toinen kausi, Heisei-sarjaksi kutsuttu seitsemän elokuvan kokonaisuus. Se jätti huomiotta ensimmäistä Godzillaa seuranneet tarinat ja The Return of Godzilla toimii sen suorana jatko-osanakin. Erittäin viihdyttävissä Heisei-elokuvissa Godzillan alkuperää muokattiin uuteen uskoon muun muassa aikamatkailunkin avulla. Kausi päättyi vuoden 1995 Godzilla vs. Destoroyahiin.
Myös Godzilla 2000:sta vuonna 1999 alkanut kuuden hirviöcocktailin niin kutsuttu Millennium-kausi unohti aikaisemmin ilmestyneet elokuvat ja pohjasi oman jatkumonsa alkuperäiseen Godzillaan. Godzillan oikeudet omistava Toho-studio julisti hirviön 50-vuotisjuhlien kunniaksi vuonna 2004 ilmestyneen Godzilla: Final Wars -elokuvan jälkeen laittavansa tavaramerkkinsä hyllylle kymmeneksi vuodeksi. Mutta kun Godzilla nyt jälleen saapuu valkokankaille, se ei olekaan enää japanilaistuotanto.
Kahdesta japanilaisesta Godzillasta tehtiin amerikkalaiset versiot leikkaamalla alkuperäisen materiaalin sekaan Yhdysvalloissa jenkkinäyttelijöilla kansoitettua uutta materiaalia. Sekä Godzillasta vuonna 1956 muokatussa Godzilla – King of the Monsters -elokuvassa että vuoden 1984 The Return of Godzillasta tehdyssä Godzilla 1985 -päivityksessä nähdään Raymond Burrin näyttelemä sankarillinen amerikkalaisreportteri Steve Martin. Lisäykset korvasivat kummassakin elokuvassa alkuperäisteosten ydintuhoanalogioita ja poliittisempia ulottuvuuksia.
Amerikkalaista alkuperäistä Godzilla-elokuvaa saatiin odottaa vuoteen 1998 asti, jolloin ilmestyi Roland Emmerichin ohjaama Godzilla. Sen vastaanotto oli harvinaisen mielenkiintoinen. Elokuvaa hypetettiin etukäteen pitkään ja hartaasti. Kampanjointi syleili faneja, mutta rakensi samalla elokuvasta kaikkien aikojen suurinta kesäleffaa. Kun elokuva toukokuun lopulla ilmestyi, sitä vihattiin universaalisti.
Emmerichin Godzillaa pidetään usein floppina. Suhteutettuna ennakkolaskelmiin ja varsinkin elokuvan surkeuden paljastuttua raivoa lisäävään hypetyksen määrään se ei menestynyt odotetusti. 130 miljoonan dollarin budjetilla tuotettu elokuva tienasi kuitenkin Yhdysvalloissa 136 miljoonaa dollaria ja keräsi muualta maailmasta vielä 243 miljoonaa. Se nousi ilmestymisvuotensa menestyneimpien elokuvien top 10 -listalle Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti se oli peräti kolmanneksi menestynein elokuva.
Elokuvaa pilkattiin kuitenkin niin rajusti, että studio luopui sen kahdesta suunnitellusta jatko-osasta, joista ensimmäiselle oli jo valittu käsikirjoittaja. Tuskin koskaan aikaisemmin miljoonamenestyksen jatkosta on luovuttu moisesta syystä. Edwardsin on helppo peitota Emmerichin Godzilla, mutta se joutuu silti kamppailemaan päästäkseen edellisen jenkkiversion epäonnistumisen varjosta.