Veikko Aaltosen dokumenttielokuva Dinosaurus sekä purkaa että ylläpitää myyttiä miesnerosta, joka uhraa taiteen alttarilla kaiken. Rauni Mollberg on kiistelemättä yksi suurista suomalaisista elokuvaohjaajista. Dinosaurus keskittyy hänen pääteoksiinsa: Maa on syntinen laulu, Milka ja Tuntematon sotilas. Ne olivat kaikki ilmestyessään kohua herättäneitä elokuvia, joiden perintönä kulkevat myös kertomukset ja kuulopuheet henkistä väkivaltaa lähennelleistä olosuhteista.
Aaltonen työskenteli Mollbergin apulaisohjaajana ja käsikirjoittajana vuosia. Hän kuljettaa dokumenttia taitavasti eikä alennu saarnaamaan. Elokuvista nähdään pitkiä kohtauksia, kuten heti alussa Maa on syntinen laulu -elokuvan väkevä lestadiolaisseurat. Kohtauksen voima on siinä raa’assa euforian tunteessa, jonka Mollberg pystyy kuvallaan välittämään katsojan iholle. Sen jälkeen Aaltonen tuo kameran eteen näyttelijöitä, elokuvaajia ja muita kokemusasiantuntijoita, jotka purkavat kohtauksia ja työmetodeja. Karmeat tarinat lapsi- ja amatöörinäyttelijöiden sadistisesta kohtelusta menevät ihon alle: voiko Mollbergin elokuvista enää nauttia? Kunnes Aaltonen näyttää seuraavan ikonisen kohtauksen Mollbergin elokuvasta.
Kritiikeissä ja iltapäivälehtien artikkeleissa on keskitytty Mollbergin pimeään puoleen. Dinosaurus ei ole vain sitä. Traumatisoituneiden näyttelijöiden lisäksi dokumentissa nähdään useita projekteja Mollbergin kanssa tehneitä ihmisiä. Mollbergin ansiot ovat kiistattomat. Hänen onnistui tehdä varsin taiteellisista elokuvista kaupallisia menestyksiä. Kunnes meni yleisö ja rahat.
Dokumentissa seuraavien sukupolvien ohjaajat käyvät kertaamassa Mollbergin merkityksen suomalaiselle elokuvalle. He puhuvat elokuvista, taiteesta. Se, että Mollbergin kuolemasta on yli vuosikymmen, antaa myös meille toivon mukaan perspektiiviä käydä keskustelua kiihkottomasti. Ketään ei tarvitse canceloida, mutta jotain voimme tästä varmasti oppia.
Jukka Hätinen
Tähdet ★★★★