Lokakuussa 2023 uutiskynnyksen ylitti tieto Bratzien paluusta. 2000-luvun alun hittinukeille haettiin ostajia niillä jo alkujaan lapsena leikkineistä tytöistä, jotka ovat nyt varttuneet kaksi-kolmekymppisiksi aikuisiksi.
Barbie sen sijaan kosiskelee uutta kuluttajakuntaa, edustaahan alkuperäinen kohderyhmä seniorikansalaisia, joita on haastavaa houkutella kinoihin saati lelukauppaan. Elokuva on esittelevinään mallivartaloisen nuken modernin ristiriitaisena naisena. Teos kuitenkin vain vahvistaa mielikuvaa Barbiesta esipuberteettisena roolileikkinä, jossa ei ole sijaa aikuisia kiusaannuttaville ulottuvuuksille, kuten vaikkapa tämän päivän kuumana käyvälle keskustelulle sukupuoli-identiteetistä. Teos paaluttaakin vanholliset arvonsa nuoren polven koettavaksi.
Seikkailu alkaa, kun Barbie kyseenalaistaa olemassaolonsa perusteet. Päälleliimatun kuolevaisuuden teeman ulkopuolella Barbie on puhdasta fanipalvontaa. Tekijät iskevät silmää franchisen traditiolle ja muokkaavat sitä sen verran kuin hahmouniversumin oikeuksien haltija sallii. Mattelin johto on mukana juonessa Will Ferrellin personoimana: tandemilla poljetaan ratkomaan ongelmia koko konsernihallinnon voimin.
Visuaalisesti Barbie on kohteensa näköinen pastellisävyineen, läpinäkyvine taloineen ja kutistettuine mittakaavoineen. Myös sisältö on mitoitettu muoviseen jatkumoon: täydellinen päivä päättyy unohtumattomiin bileisiin, kunnes identiteettikriisi murentaa minäkuvan.
Margot Robbie on melodramaattinen Barbie, joka kaipaisi Harley Quinn -rähinää erottuakseen stereotyypistä aidosti omaksi karaktäärikseen. Ryan Gosling vetää Kenin roolin samalla kahden ilmeen skaalalla kuin valtaosan aiemmista töistään. Soundtrackin hittiraidan Dance the Nightin tekijä Dua Lipa piipahtaa merenneito-Barbiena yhtenä monista cameo-kasvoista. Kiinnostavin tyyppi on ulkopuoliseksi tuunattu outo-Barbie (Kate McKinnon), jonka anarkia tuo mieleen Peppi Pitkätossun.
Ohjaaja Greta Gerwig kirjoitti tarinan siippansa Noah Baumbachin kanssa. He räätälöivät tulkinnan lastenelokuvaksi kaiketi Mattelin vaatimuksesta yleisöpohjan maksimoimiseksi. Samalla sivuutetaan monet mahdollisuudet, joita aihe potentiaalisesti tarjoaisi täysi-ikäisille päivitettynä. Mitähän vaikkapa Seth MacFarlane tai Judd Apatow olisi saanut irti poliittisesti äärimmäisen polarisoituneen ja arvoiltaan jyrkän puritaanisen menneen maailman esikuvallisesta ikonista?
Nyt aikuiskatsojia kosiskellaan lähinnä alun sinänsä hulpealla 2001: Avaruusseikkailu -lainalla sekä kapinoivan Kenin shortsien nimilogolla, joka on kirjailtu Metallican salamasymboliikkaa kopioiden.
Ekstrat ovat tyypillisen myötäsukaista mainosmateriaalia korostaessaan sekä nukkebrändin että tuotantotiimin yhteisponnistuksen ihanuutta. Mykkäfilmikauden tekniikalla toteutetut tehosteet kulkupeleineen ja eläimineen, samoin kuin musikaalijaksot ovat kuulemma kunnianosoituksia Hollywoodin käsityöperinteelle. Laulu- ja tanssiosiot vain venyttävät tarinaa tarpeettomasti ja ovat sisällöltään sietämätöntä höttöä.
Matti Komulainen
Elokuva ★★
Ekstrat ★★