Ben Affleck: ”Tämän ohjaajan pyynnöstä olisin filmannut vaikka puhelinluettelon”

Ben Affleck oli valmistelemassa seuraavaa omaa ohjaustaan, kun hänelle tarjoutui tilaisuus näytellä David Fincherin uudessa, Gillian Flynnin menestyskirjaan perustuvassa jännärissä. Kaksinkertainen Oscar-voittaja esittää Gone Girl -trillerissä entistä journalistia, josta tulee pääepäilty, kun hänen vaimonsa katoaa. Näyttelijä-käsikirjoittaja-ohjaaja kertoi elokuvasta Detroitissa käynnissä olevien Batman vs Superman: Dawn of Justice -supersankarielokuvan kuvausten lomassa.

Mahdollisuus työskennellä Fincherin kanssa oli Affleckin sanoin ”toteutunut unelma”, joten hän laittoi oman ohjausprojektinsa toistaiseksi hyllylle. Myös elokuvakäsikirjoituksen kynäilleen Gillian Flynnin bestseller Gone Girl kertoo avioliitosta ja mediasta taloudellisesti vaikeina aikoina. Affleck muistaa, kuinka kaikki Hollywoodissa kohisivat kirjasta sen ilmestyttyä.

– Kuten tiedät, Hollywoodiin mahtuu yksi asia kerrallaan, ja se on kaikkien huulilla kunnes tulee seuraava iso juttu. Gone Girl oli sellainen. Minäkin luin sen ja pidin siitä, mutta ajattelin, että ”hitsi, tästä olisi vaikea tehdä elokuva”. Sen jälkeen en ajatellut asiaa ennen kuin minulle soitettiin ja sanottiin, että David Fincher haluaisi tavata minut Gone Girlin tiimoilta. Onneksi Warner suhtautui ymmärtäväisesti, kun ilmoitin siirtäväni seuraavaa projektiani.

Affleck tiesi jo etukäteen, että Nick Dunne olisi hankala hahmo näytellä.

– Yleisön näkökulma hahmoon oli kalibroitava hienovaraisesti. Tarkoitus on, että mielipidettä hahmosta pitää voida muuttaa tarinan edetessä. David ja minä säädimme paljon, jotta se pohjautuisi realismiin ja hyvään draamaan. Hienosäätö on joskus kaikista vaikeinta. ”Hmm, ehkä hän teki sen…” ”Ehkä hän ei tehnyt sitä…” Jos yleisö ei pohdi kysymystä, elokuva ei toimi kunnolla.

Yksi Fincherin vaatimista asioista eli, ettei elokuva silittelisi tähteä myötäkarvaan.

– Hän sanoi: ”tyyppi joutuu höykytykseen ja näyttää piilotellut puolensa”. Pidin ajatuksesta, sillä viimeaikoina minua ovat ärsyttäneet elokuvat, jotka ovat lähinnä egoprojekteja. Ne eivät tunnu luonnollisilta. Jonkun muun ohjaajan kanssa olisin voinut olla eri mieltä, mutta Davidin pyynnöstä olisin filmannut vaikka puhelinluettelon. Niinpä yritimme tehdä Nickistä mahdollisimman realistisen hahmon, jonka avioliittoon ja ihmissuhteisiin pystyy samastumaan – mutta joka samalla on saattanut tappaa vaimonsa, Affleck kiusoittelee.

Nick Dunne tietää olevansa tarkkailun alaisena, joten yksi Affleckin haasteita oli näytellä ihmistä, joka myös näyttelee tiettyä roolia.

– Elokuvan roolipelin teema iski minuun vahvasti, se ja kuinka media asettaa ihmisiä rooleihin: ”okei, sinä olet rakastava aviomies” tai ”sinusta tuleekin murhanhimoinen puoliso” tai ”teemme sinusta selkäänpuukottavan kohujulkkiksen”. Puristamme helposti ihmiset mediassa helposti pureskeltaviksi stereotypioiksi. Ihmissuhteissa on omat roolipelinsä, kun odotamme toiselta tiettyä käytöstä: vastuuntuntoinen vaimo, kuuliainen aviomies… Kun välillä käyttäytyy vastoin odotuksia, syntyy kitkaa. Kun Nick ei käyttäydy kuten surevan puolison tulisi käyttäytyä, hän lietsoo ihmisiä, jotka tarkkailevat häntä median välityksellä. Minusta se oli todella kiinnostavaa.

Tähdellä on omat kokemuksensa mediatarkkailun alaisena olemisesta.

– Kyllä. Minusta on välillä annettu julkisuudessa kuva, jota en tunnista. Ja kun joissain elämänvaiheissani olen vain elänyt elämääni välittämättä sitä mitä toimistani kirjoitetaan, negatiivinen palaute on ollut valtavaa. Olen joutunut pohtimaan, että miksi ihmiset ovat niin kiinnostuneita tekemisistäni – ja miksi herätän niin paljon vihamielisyyttä?

Erityisesti verkossa joillekin kanaville uutisten totuudenperäisyyttä tärkeämpää tuntuu olevan niiden generoima liikenne.

– Valitettavasti kunniallisemmatkin tekijät poimivat kritiikittömästi niiden materiaalia omiin kanaviinsa, koska internet-aikakaudella on helpompi leikata ja liimata kuin pysähtyä miettimään, että ”hetkinen, tämä ei kuulosta oikealta. Mietitäänpä hetki ja tutkitaan asiaa lisää…”

Myös sivustojen kommenttipalstoja lukiessa voisi kuvitella, että internetissä liikkuu hyvin äkäisiä ihmisiä. Affleck ei kuitenkaan usko, että maailma olisi muuttunut vihaisemmaksi.

– Vihaisimmat todennäköisesti kommentoivat herkemmin, mutta siitä ei voi tehdä yleistyksiä kaikkiin ihmisiin. Koska ei mikään juttu netissä ole kommenttien raivon arvoista. Kääntäen, tarinat, joiden kuvittelisi herättävän sellaisia tunteita, kuten janjaweed-joukkojen nousu Darfurissa tai tämän hetken tilanne Irakissa, saavat ehkä puoli tusinaa kommenttia.

Affleck joutuu kuitenkin myöntämään, ettei itsekään ole immuuni roskajournalismille.

– Ei kukaan voi olla välittämättä niistä jutuista ja julkisuudesta. Osittain kaiken takana on kärsimättömyys. Nykymaailma toimii nopeasti ja koko ajan on vähemmän aikaa tarkistaa taustoja. Yhä harvemmalla uutistoimistolla on omia ulkomaankirjeenvaihtajia. Tiedätkö, tuossahan olisi hyvä elokuvan aihe. Joku tekaisee ison kansainvälisen uutisen ja hämäys menee läpi, koska kukaan ei oikeasti tee toimitustyötä vaan vain raportoi. Lopulta kaikki tarttuvat juttuun ja välittävät sitä edelleen, näyttelijä-käsikirjoittaja-ohjaaja innostuu.

Modernin median lisäksi elokuva käsittelee nykyaikaista avioliittoa.

– Kuten kirjassa, elokuvassa käsitellään avioliittoa, tosin elokuva on Davidin kiero näkemys kirjan tarinasta – ja jo Gillianin näkemys on hieman perverssi. Minusta elokuva kertoo siitä, kuinka käytämme naamioita saadaksemme jonkun kiinnostumaan ja ihastumaan. Muutamme itseämme vastataksemme toisen odotuksia vaikuttaaksemme haluttavammilta. Mutta jossain vaiheessa avioliitossa tulee hetki, jolloin naamiot putoavat. Silloin näkee kuka todella on – ja keitä me olemme parina. Prosessiin liittyy usein yllätyksiä. Se prosessi yhdistää kirjan ja elokuvan muut teemat minun mielessäni, Affleck analysoi.

– David voi olla melkoinen… vastarannankiiski tai suoranaisen kapinallinen, mutta hänen näkemyksensä näistä asioista on vahva, kiinnostava ja jopa provokatiivinen. En ole 20 vuoteen tehnyt elokuvaa, joka luo tämänkaltaista vuoropuhelua miehen ja naisen välillä. Uskon, että ihmisillä voi teatterista poistuessaan olla vahvoja vastakkaisia mielipiteitä, sillä elokuva käsittelee uskottavasti sitä kuinka miehet ja naiset näkevät asioita eri tavalla.

Vastaavista vahvoja mielipiteitä ja sympatioita puoleen tai toiseen herättäneistä elokuvista mieleen nousevat Vaarallinen suhde (Fatal Attraction, 1987) ja Vain yksi yö (Indecent Proposal, 1993). Affleck myöntää yhtäläisyydet tiettyyn pisteeseen asti.

– Niiden tavoin Gone Girl ottaa parisuhteesta käsittelyyn jotain isolle osalle miehiä ja naisia tuttua ja laajentaa sitä taiteellisuuden nimissä ja keskustelun herättämiseksi yleismaailmallisemmaksi. Ne kysyvät provokatiivisia kysymyksiä. Elokuvissa kuten Vaarallinen suhde, Ruusujen sota (The War of the Roses, 1989) ja Vain yksi yö ei ole helppoja vastauksia ja ne astuvat epämukavuusalueille parisuhteiden käsittelyssään. Toivottavasti Gone Girl menestyy yhtä hyvin kuin ne!

– Ei kaikkia tietenkään epäillä vaimonsa tappamisesta. Ei jokaiselle tarjota miljoonaa dollaria puolisosta. Eivät kaikkien kanit päädy pataan. Mutta kaikkien kärjistysten pohjalla on perustavaalaatua olevia kysymyksiä parisuhteesta, hän jatkaa.

Nick ja Rosamund Piken esittämä Amy ovat kumpikin menettäneet työnsä ja he ovat muuttaneet kaupungin ulkopuolelle. Molempien ammatit ovat tavallaan haihtuneet ilmaan nykymaailmassa.

– Se toimii tarinan taustoituksena, yhtenä syynä keskiluokan vieraantumiselle ja tietyn sen osan maailman murenemiselle. Turhautuminen ja näköalattomuus valtaavat alaa, kun hiljalleen tajuaa, ettei ahkerointi ja koulussa menestyminen enää takaa työpaikkaa. Kun niin tapahtuu, niin Amerikassa myös moraaliset tukirakennelmat alkavat horjua. Näitä hahmoja katsotaan siinä mielessä: heidän hyvät minänsä ovat jääneet taka-alalle, koska taloudellinen tilanne nakertaa heidän itsetuntoaan ja olosuhteet nostavat heistä esiin huonoja puolia.

Affleck uskoo, että ohjaamaan ryhtyminen on tehnyt hänestä paremman näyttelijän.

– Se on ollut loistava näyttelijäkoulu. Jos näyttelijälle tulee mahdollisuus ohjata jotain, vaikka kuinka pientä, hänen pitäisi tarttua siihen. Koe-esiintymisten vastakkaisella puolella istuminen, roolisuoritusten tarkkaileminen monitorista ja näyttelijäsuorituksen leikkaaminen on todella opettavaista, minulle ainakin. Se auttaa tunnistamaan mikä toimii ja mikä ei. Voi esimerkiksi tehdä otoksen yhdellä tunnetilalla ja toisen oton toisella, koska niiden leikkaaminen yhteen voi luoda jotain mielenkiintoista.

Gone Girlin kuvauspaikalla Affleckilla ei silti ollut vaikeuksia luovuttaa ohjaksia Fincherille.

– On tärkeä tunnustaa ohjaajan auktoriteetti. Ohjaaja kuljettaa isoa laivaa johonkin suuntaan ja näyttelijän on yritettävä seurata omalla aluksellaan. Silti on mahdollista olla omaleimainen – purjehtia tai mennä moottorin voimalla, kunhan on menossa samaan paikkaan kuin ohjaaja. Joskus näyttelijällä voi olla kiusaus lähteä omille teilleen, mutta se ei vain toimi, elokuva kuuluu ohjaajalle. Ja kun ohjaaja on David Fincher, voi hyvin sitoa itsensä mastoon ja sanoa, että: ”Antaa mennä, tuli sitten hurrikaaneja tai tyyntä säätä!” Minusta on vain hyödyllistä myös pohtia mitä ohjaaja pystyy tekemään suorituksesi kanssa, kun kamerat pysähtyvät.

Affleck ja Pike eivät tunteneet toisiaan ennen Gone Girlin kuvausten alkamista, mutta heidän oli pystyttävä luomaan illuusio yhteydestä ja intiimiydestä.

– Se oli hankalaa useammastakin syystä, joista kaikkia en voi käsitellä juuri lainkaan paljastamatta liikaa juonesta. Heidän liitostaan nähdään katkelmia takaumissa, mutta kohtausten luominen oli hankalaa, koska piti myös miettiä, kuinka paljon nähdystä oli totta.

– Hankalinta oli, että rakastumisvaihettamme käsiteltiin niin vähän, jouduimme käsittelemään paljon asioita hyvin lyhyessä ajassa, vähän kuin pikakirjoittamaan tarinaa. David kuvaa koko ajan ja paljon, joten meillä ei ollut juuri aikaa istuskella juttelemassa, tutustumassa kertomalla tarinoita vanhemmistamme ja sen sellaista. Siellä oltiin vain työskentelemässä.

– Kaiken lisäksi Ros on ihmisenä melko salaperäinen, hieman varautunut. Mutta oli oikeastaan hyvä, ettei hän päästänyt helposti lähelleen, koska elokuvassakin on hienoinen vieraantumisen alavire. On helpompaa näytellä lämpöä ja aurinkoisia hymyjä ja tehdä asioita joita yhdistämme onnelliseen liittoon kuin on maustaa näyttelemistä välinpitämättömyydellä ja jopa vastenmielisyydellä, Affleck paljastaa jotain mysteerin taustalla olevasta liitosta.

Haastattelut: Twentieth Century Fox
Toimittanut Jouni Vikman

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut