Clint Eastwoodin uusi elokuva kertoo epätavallisen sankaritarinan

Clint Eastwoodin ohjaamassa elokuvassa Richard Jewell puhdistetaan satoja ihmishenkiä Atlantan olympialaisissa pelastaneen vartijan ryvettynyt maine. Samat tahot, jotka tekivät Jewellista kuuluisan, lokasivat hänen nimensä seurauksista piittaamatta. Epätavallisesta sankaritarinasta kertovat Eastwoodin lisäksi näyttelijät Paul Walter Hauser, Kathy Bates ja Jon Hamm.

Tositapahtumiin perustuva draama seuraa virkaintoisen ja hieman hömelön turvamiehen kehityskaarta sankarista epäillyksi. Richard Jewell partioi Atlantan vuoden 1996 kesäolympialaisten yhteydessä järjestetyssä konsertissa Centennial Parkissa, kun hän löysi penkin alle jätetyn epäilyttävän repun.

Sinnikkyyden ja tunnollisuuden ansiosta Jewell pelasti satoja ihmishenkiä. Hän auttoi poliiseja tyhjentämään alueen ennen pommin räjähdystä, jossa kuoli kaksi ja loukkaantui yli sata henkeä. Tästä huolimatta FBI alkoi epäillä sankaruudesta lyhyen ajan nauttinutta Jewellia, jonka maineen tahraamisessa oli aktiivisesti mukana myös paikallislehti Atlanta Journal-Constitution.

Richard Jewell on 89-vuotiaan Clint Eastwoodin 40. elokuva ohjaajana. Näyttelijänä aloittanut legenda ei haikaile eläkepäivistä. Uransa aikana neljä Oscar-palkintoa voittanut Eastwood (Armoton, Menneisyyden ote, Million Dollar Baby, Kirjeitä Iwo Jimalta) on sanonut haluavansa ohjata satavuotiaaksi asti.

Näyttelijävalinnat takaavat menestyksen

Nimiroolissa nähdään Paul Walter Hauser, joka on tähän asti esiintynyt lähinnä pikkurooleissa (BlacKKKlansman) ja vierailevana näyttelijänä tv-sarjoissa (Unbreakable Kimmy Schmidt).

– Tavoittelin roolia alusta lähtien, vaikka minulla oli mielestäni heikot mahdollisuudet saada se. En voinut uskoa korviani, kun kuulin, että Clint Eastwood haluaa minut Jewellin osaan. Katsoin videomateriaalia Jewellista ja huomasin, että meissä oli paljon samaa. Silloin tiesin, että pystyisin suoriutumaan haasteesta, Hauser kertoo Hollywoodissa elokuvan ensi-illan jälkeen.

Eastwood oli nähnyt Hauserin I, Tonya -elokuvassa, eikä näyttelijän tuntemattomuudella ollut merkitystä mestarillisena roolittajana tunnetulle ohjaajalle.

– En välitä nimistä. Oikea näyttelijävalinta on elokuvan menestyksen salaisuus. Hauserin yhdennäköisyys Jewellin kanssa oli hämmästyttävä. He näyttävät veljeksiltä. Jos näyttelijällä on rooliin sopivat kasvot ja hän on muuten oikea valinta osaan, uskon hänen saavat katsojat puolelleen. Joidenkin lajityyppien elokuvissa tähdet merkitsevät enemmän, mutta eivät elämäkertaelokuvissa, Eastwood perustelee.

Elokuva sai hyvän vastaanoton Yhdysvalloissa, ja arvostettu National Board of Review -järjestö valitsi Hauserin tulkinnan vuoden läpimurtosuoritukseksi ja Jewellin huolehtivaa Bobi-äitiä näyttelevän Kathy Batesin vuoden parhaaksi sivuosanäyttelijäksi. Bates sai roolistaan myös Oscar- ja Golden Globes -ehdokkuudet.

Oscar-palkittu Bates (Piina) valmistui rooliin viettämällä aikaa Bobin kanssa, mutta ei halunnut jäljitellä häntä.

– Bobi oli hyvin tiukka. Hän leipoi minulle kakun syntymäpäiväni kunniaksi ja söimme sitä samalla kuin kävimme läpi käsikirjoitusta. Heti, kun siinä oli jotain epätarkkuutta, hän halusi muuttaa sen oli kyseessä sitten Richardin väitetty lempinimi tai hänen sivutyönsä. Halusin tehdä hänelle kunniaa, mutta en päästänyt Bobia kuvauksiin. Minun oli siinä vaiheessa otettava ohjakset käsiini ja tehtävä oma osuuteni vain käsikirjoitukseen nojaten, Bates myöntää.

Billy Rayn (Nälkäpeli, Captain Phillips) kirjoittama käsikirjoitus pohjautuu Vanity Fair -lehdessä julkaistuun artikkeliin ja The Suspect -kirjaan. Eastwoodin pitkään haikailema projekti oli kuitenkin vähällä jäädä toteutumatta.

– Luin ensin artikkelin, sitten käsikirjoituksen. Siinä oli paljon elementtejä, mutta lopulta päätin saada sen ohjattavakseni. Se oli siinä vaiheessa Fox-studioiden hallussa, mutta yritimme saada projektin Warnerille. Hyvästä alusta huolimatta homma alkoi tökkiä ja meni jäihin neljäksi vuodeksi. Viime vuonna päätin yrittää vielä kerran, sillä pidin tarinasta ja sen tärkeästä muistutuksesta, että ihmiset ovat syyttömiä kunnes heidät todistetaan syyllisiksi. Yllättäen Disney osti Foxin ja päättikin jättää projektin tekemättä. Niinpä Warner Bros. hankki oikeudet käsikirjoitukseen ja aloin elokuvan työstämisen.

Elokuvassa syytetään niin mediaa kuin FBI:ta Jewellin mustamaalaamisesta. Hänen elämänsä oli lähellä tuhoutumista, kunnes hänet julistettiin syyttömäksi 88 päivää tutkimusten alkamisesta.

Kun asiat menevät pieleen

Kuohunta elokuvan kuvailemien tapahtuminen aitoudesta alkoi heti ensi-illan jälkeen. The Atlanta Journal-Constitutionin päätoimittaja kiisti, että toimittaja Kathy Scruggs (Olivia Wilde) olisi tarjonnut FBI-agentti Tom Shaw’lle seksiä vastineeksi sisäpiirin tiedoista. Wilde on puolestaan kritisoinut kohua epätasa-arvoisena, sillä Shaw’n moraalia ei ole kyseenalaistettu.

Jon Hamm (Baby Driver, Mad Men -sarja) näyttelee Shawta, joka uskoi olevansa oikeilla jäljillä aloittaessaan Jewellin hiostamisen.

– Hän pysyi kannassaan elämänsä loppuun saakka, vaikka oli täysin väärässä. Shaw on läpileikkaus monesta eri FBI-agentista, jotka hoitivat juttua. Hän perustuu pääosin agenttiin, joka sai kaikki epäillyt tunnustamaan sataprosenttisesti. Kun tilastoja alettiin penkoa, huomattiin, että hän oli todennäköisesti valehdellut monien epäiltyjen suhteen, Hamm kertoo.

Jewellin tarina ei ollut tuttu suurimmalle osalle näyttelijöistä, ei edes Hauserille.

– Olin 9-vuotias, kun pommi-isku tapahtui, joten en muistanut siitä mitään. Koko tarina oli minulle täysin uusi, ja olin hyvin häkeltynyt kuullessani miten rikostutkinnan kanssa tyrittiin. Olin suorastaan pöyristynyt, kun luin käsikirjoitusta ja samoin tavatessani asiaan liittyneitä henkilöitä, Hauser myöntää.

Tapahtuma oli mennyt ohi myös Batesilta ja lakimies Watson Bryantia esittävältä Sam Rockwellilta (Three Billboards Outside Ebbing, Missouri, Vice), vaikka siitä uutisoitiin aikoinaan laajalti. Hamm oli parhaiten selvillä tapauksesta.

– Atlantan olympialaiset olivat massiivinen tapahtuma. Sitä ennen Pohjois-Amerikan mantereella oli pidetty olympialaiset vain Los Angelesissa vuonna 1980. Olen suuri kisojen ystävä ja katsoin niitä joka päivä televisiosta. Meillä oli Atlantassa loistavia urheilijoita, jotka taistelivat kirkkaimmista mitaleista. Sitten tapahtui tämä terroriteko, vuosi ennen Oklahoma Cityn pommi-iskua.

Samaan aikaan uustisvirrasta oli tullut katkeamaton, ja tietoa suollettiin ulos 24 tuntia päivässä.

– Muistan, miten CNN ja muut televisiokanavat nostivat Jewellin sankariksi ja ylistivät tämän urotekoa. Sitten sankarin ylle levittyi tummia pilviä ja tarina muuttui. Kaikki alkoivat epäillä mitä olivat ensin uskoneet. Minusta se ei tuntunut oikealta, eikä Jewell vaikuttanut rikolliselta, muistelee Hamm.

Todellinen syyllinen unohtui

Monet luulevat edelleen, että juuri Jewell teki pommi-iskun, vaikka häntä ei koskaan virallisesti syytetty teosta.

– Kun kuvasimme elokuvaa Atlantassa, ihmiset pysäyttivät meitä kadulla ja kysyivät, mitä olimme tekemässä. Yritän saada heitä kysymään Mad Menista, mutta se ei kiinnostanut. Lopulta jouduin paljastamaan, että olimme tekemässä elokuvaa Richard Jewell -nimisestä miehestä. Noin 70 prosenttia kaikista kaupunkilaisista sanoi, että: ”Ai se tyyppi, joka teki pommi-iskun olympialaisissa?” Jouduin korjaamaan heidän muistikuviaan.

Pommin puistoon jättänyttä Eric Rudolphia ei muisteta, vaikka hän syyllistyi myös viiteen muuhun pommi-iskuun, jota tappoivat tai vahingoittivat satoja ihmisiä viiden vuoden aikana.

– Syynä on se, että kun vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terroristi-iskut tapahtuivat New Yorkissa ja muualla, kaikki muu unohtui niiden myötä. Tämä on osoitus siitä, että väärä informaatio paitsi tuhoaa viattoman ihmisen elämän, myös antaa hirviölle vapaat kädet jatkaa tekojaan, Hamm jyrisee.

Rudolph pidätettiin vasta 2003, ja hän tunnusti kaikki iskut kaksi vuotta myöhemmin. Hän istuu nyt huippuvartioidussa vankilassa monta elinkautista.

Eastwood pitää tapausta suurena amerikkalaisena tragediana, jonka hän haluaa paikata elokuvan avulla.

– Virkavallan piti löytää syntipukki nopeasti, olihan kyseessä maailmanluokan tapahtuma, jollaista Atlantassa ei oltu ennen koettu. Kolme päivää pommi-iskun jälkeen kaikki osoittivat sormella Jewellia, joka leimattiin syylliseksi mediassa ja FBI:n toiminnassa. Jewellia olisi pitänyt kohdella syyttömänä, kunnes toisin todistetaan, se on jokaisen perusoikeus. Hän oli hyvä ihminen, jota kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti.

Atlantan kaupunki on myöntänyt muistolaatan sydänkohtaukseen vuonna 2007 kuolleen Jewellin muistoksi. Plakaatti tulee esille Centennial-puistoon.

– Kadun nimeäminen hänen mukaansa olisi ollut vielä parempi idea. Jewellin tarina on merkittävä, ja halusin kertoa sen keinolla millä hyvänsä. Myin lukuisia sieluja paholaiselle, jotta sain tämän elokuvan tehtyä, Eastwood naurahtaa.

Teksti: Johanna Juntunen, Los Angeles
Kuvat: Warner Bros.

Aiheeseen liittyvät elokuvat