Blu-ray-arvio: kohuohjaajan uutukainen jättää kylmäksi vaikka onkin uransa omituisin elokuva

Ranskalainen taide-elokuva on paha pala Hollywood-höttöön tottuneille blockbuster-suurkuluttajille.

Gaspar Noé on taiteilija, joka ei välitä muiden mielipiteistä tuon taivaallista. Hän tekee juuri niin kuin haluaa, joten tietenkin euroelokuvan pahin provokaattori onnistui muuttamaan 15-minuuttisen Yves Saint Laurentin mainoselokuvan kuvaukset 52-minuuttiseksi psykedeeliseksi metateokseksi elokuvanteosta ja uskonnosta – tai mistä lie.

Luvassa on katsojien Via Dolorosa, kun Noé vie heidät keskelle modernista noitavainoista kertovan elokuvan kaoottisia kuvauksia. Mokumentin pääosissa ovat Béatrice Dalle ja Charlotte Gainsbourg, jotka esittävät jonkinlaisia fiktiivisiä versioita itsestään. Itse asiassa jokainen tämän metaelokuvan näyttelijä esittää fiktiivistä kuvaa itsestään.

Katsoja pakotetaan lähes koko elokuvan mittansa ajan seuraamaan kahden villisti liikkuvan kuvan yhtäaikaisia tapahtumia. Katsoja lukitaan keskelle huutoa, vihaa, luomisen tuskaa ja kontrolloimattomia tilanteita, joita ei kylmähermoisinkaan viilipytty pysty seuraamaan ärsyyntymättä ja suuttumatta. Noé tietenkin hallitsee tätä sekamelskaa; hän on elokuvan Jumala, sen ohjaaja. Se hän totisesti on.

Lopulta Noé altistaa katsojat epilepsiaa aiheuttavaan kristilliseen kärsimysnäytelmään. Elokuvan viimeiset minuutit aiheuttavat joko oksettavaa pakokauhua tai nautinnollisia hallusinaatioita. Suorastaan kusipäisesti välkkyvä strobo sekä ärsyttävästi piipittävät äänet tempaisevat katsojat suoraan taivaaseen tai helvettiin; katarsikseen tai kohti hoitoa vaativaa sairauskohtausta. Tuttu temppu Noén muista leffoista.

Jos Enter the Void (2009) oli LSD-trippi kuolemasta, on Lux Æterna LSD-trippi elokuvanteosta ja sen arvaamattomista käänteistä. Elokuva on pimeä satiiri ehkä jopa Noésta itsestään ihmisenä. Kaaoksesta syntyy kauneutta – tai pahuutta. Noé kertoo kuinka elokuvatuotannot käyttävät ihmisiä hyväkseen, etenkin naisia. Kaipaako Noé henkilökohtaista synninpäästöä?

Lopussa Noé kertoo Dostojevskin kirjoittaneen, että ihminen tuntee suunnatonta nautintoa juuri ennen epileptistä kohtausta. Noé pyrkii Lux Æternallaan juuri siihen; hetkelliseen nautintoon. Tutkimattomat ovat Gasparin tiet, kun hän johtaa omaa Sielunmessuaan. Ehdottomasti heikoin Noé. Ainakin omituisin.

Ekstroina kuvakooste kulissien takaisista tapahtumista, katkelma Noita-elokuvasta (1922) sekä traileri.

Niko Ikonen

Tähdet ★★

YouTube video

Aiheeseen liittyvät jutut