Emma Stonen Golden Globella palkittu rooli on täynnä seksiä: ”Emme halunneet sievistellä”, sanoo ohjaaja

”Elokuvissa pitäisi olla enemmän seksiä”, toteaa Yorgos Lanthimos Venetsiassa Poor Things -elokuvansa lehdistötilaisuudessa. No niin, rauhoitutaanpas siellä takarivissä. ”Ensinnäkin, seksi on erottamaton osa lähteenä olevaa romaania ja tämän hahmon vapautta suhteessa kaikkeen, mukaan lukien seksuaalisuus”, Lanthimos jatkaa. ”Toisekseen, minulle on hyvin tärkeää, etten tehnyt elokuvaa, joka tuntuisi sievistelevältä ja tekosiveältä, sillä se olisi tuntunut kuin olisin ollut uskoton päähenkilölle.” Ja sitähän me emme haluaisi, emmehän?

8.1.2024 12:00

Kovasti vaan onnea kenelle tahansa, joka yrittää selittää jollekin toiselle, mistä Yorgos Lanthimosin Poor Things kertoo. Elokuva tulee Suomen teattereihin 12. tammikuuta. Se palkittiin juuri Golden Globella parhaana elokuvana musikaalin ja komedian kategoriassa. Myös naispääosaa esittävä Emma Stone palkittiin Golden Globella.

The Favouriten ja The Lobsterin ohjaajan viktoriaaniseen aikaan sijoittuvassa uutuudessa nähdään muun muassa murjottu Willem Dafoe, outoja eläinhybridejä – eräskin olento, puoliksi koira, puoliksi hanhi, sai jopa lempinimen Goose Willis – sekä, kyllä, rutkasti seksiä.

Se on jotain, joka todellakin kiehtoo Emma Stonen esittämää Bellaa. Löydettyään Bellan elottoman ruumiin tohtori Godwin Baxter (Dafoe) on herättänyt hänet takaisin henkiin aivan Frankensteinin tapaan. Tuloksena on ollut aikuinen nainen, jolla on lapsen aivot. Ja niin Baxter haluaisi asioiden tolan säilyvänkin. Bella on kuitenkin nopea oppimaan, ja ennen pitkää hän halajaa seikkailemaan kotinsa ulkopuolella.

– On todella harmi, ettei Emma itse voi olla täällä puhumassa siitä, vaan kaikki kulkee nyt minun kauttani, Lanthimos varoittaa.

Emma Stone ja Mark Ruffalo.

Venetsian elokuvajuhlien aikaan Hollywoodin näyttelijälakko oli vielä käynnissä, eivätkä näyttelijät voineet promotoida elokuviaan.

– Meidän piti olla varmoja siitä, ettei Emma häpeile omaa kroppaansa, alastomuutta tai niihin kohtauksiin osallistumista. Hän ymmärsi sen alusta lähtien. On todella mainio asia, että olemme tehneet Emman kanssa yhdessa elokuvaa jo aikaisemmin. Meidän välillämme on yhteys ja pystymme kommunikoimaan puhumatta tai selittelemättä liikoja. Heti, kun aloin puhua jotain seksistä, hän sanoi: ”Kyllä, totta kai – kyseessähän on Bella. Teemme mitä meidän täytyy tehdä.”

Outous ei ole ongelma

Elämästä nautiskelevan miehen (Mark Ruffalo) viettelemänä Bella aloittaa matkansa. Hän nauttii seuralaisestaan, mutta hänestäkin tulee liian kontrolloiva. Outoa kyllä, uusi elämä bordellissa alkaa vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta.

– Vaikka siitä lopulta tuli ehkä absurdiakin, tuntui yksinkertaisesti luonnolliselta että elokuvassa olisi näitä erilaisia ihmisiä ja erilaisia käyttäytymistapoja, myös seksissä, Lanthimos selittää.

– Yhdessä vaiheessa istuimme Emman kanssa pohtimaan: ”Millaisia asioita olemme tekemässä? Mitä puolestaan puuttuu?” Mitä seksuaalisiin kokemuksiin ja erilaisiin mielihaluihin liittyvistä näkökulmista haluamme kuvata saadaksemme aikaiseksi tarpeeksi kokonaisen kuvan inhimillisistä haluista?

Pian Bella saa kokea lähes kaikki mahdolliset perversiot auringon alla. Elokuvan eksplisiittinen sisältö ja yleinen outous ei silti selvästikäään ole ongelma. Ei yleisöille eikä palkintoraadeille. Pari päivää tapaamisemme jälkeen Poor Things kruunattiin Venetsian isoksi voittajaksi. Sen viehätysvoima perustuu yksinkertaiseen tosiasiaan: jos siitä riisutaa outoudet tai Stonen ylilyödyt – mutta upeat – asut, jää jäljelle tarina vapaudenkaipuusta.

– [Alasdair Grayn kirjoittama] kirja on peräisin 1990-luvulta, eivätkä asiat ole juurikaan muuttuneet. Ajatellaan vaikka tapaa, jolla katsomme maailmaa tai miesten ja naisten asemaa yhteiskunnassa. Minusta se oli erittäin ajankohtainen, Lanthimos huomioi.

Tarkkaan rakennettua epätodellisuutta

Lanthimos, tätä nykyä juhlittu elokuvantekijä, aloitti osana niin kutsuttua kreikkalaista outoa aaltoa. Outous on kirjaimellisesti hänen juttunsa. Mutta nykyään se on hienostuneempaa ja hiotumpaa. Ja toteutettu paljon isommalla budjetilla.

– Aloitan aina pähkäilemällä mistä elokuva kertoo ja mikä tuntuu oikealta tietylle tilanteelle, tietyille tarinoille ja tietylle tarinalle. Mutta sitten on kyse myös siitä, mistä itse olen yleensä kiinnostunut, mitä tulee elokuvantekemiseen ja tietynlaisen estetiikan kehittämiseen. Siitä, mikä palvelee tapaani kertoa tarinoita. Sitä pusken eteenpäin joka elokuvallani.

Willem Dafoe.

– Eteenpäin puskeminen ei välttämättä tarkoita äärimmäisyyksiin menemistä, vaikka tässä tapauksessa se ehkä voi tuntua siltä, ohjaaja pohtii.

Poor Thingsiin valmistautuessaan Lanthimos katsoi Luis Buñuelin elokuvia, Draculaa ja Fellinin teoksia. Mutta hänen piti joka tapauksessa luoda oma universuminsa.

– Heti kirjan luettuani tajusin, että minun pitäisi rakentaa tätä hahmoa varten ihan oma maailma. Se ei voinut olla meidän tuntemamme maailma. Sen piti olla hieman vinksahtanut ja sorkittu, hänen näkökulmaansa sopivasti. Sen vuoksi rakensimme kaiken studioon ja lisäsimme kaikenlaisia elementtejä, jotka eivät ole millään tavalla realistisia.

Elokuva on puhdasta fantasiaa, joka tuntuu autenttiselta, jonka absurdit kohtaukset heijastelevat arkisia haluja ja palkoja; tarina naisesta, joka yllättäen saa aloittaa kaiken aivan alusta.

Joten kovasti vaan onnea kenelle tahansa, joka yrittää selittää jollekin toiselle, mistä Poor Things kertoo. On kuitenkin mahdollista, että hän ymmärtää sen yllättävänkin hyvin.

Teksti: Marta Bałaga, Venetsia
Kuvat: 20th Century Studios

Lisää luettavaa