Euroopan tämän vuoden kulttuuripääkaupungiksi valitussa Puolan Wroclawissa järjestetty Euroopan elokuvapalkintojen jakotilaisuus oli jälleen kerran yhden elokuvan juhlaa. Muutama vuosi sitten Pawel Pawlikowskin Ida keräsi lähes kaikki palkinnot, nyt vuorossa oli Isäni Toni Erdmann. Cannesissa tänä vuonna pääpalkinnon napannut ja monta muutakin pystiä maailmalta kerännyt, saksalaisen Maren Aden draamakomedia isän ja tyttären suhteesta voitti niin parhaan elokuvan, käsikirjoituksen kuin parhaan ohjaajankin palkinnot sekä vielä pokaalit parhaista nais- ja miespääosista (Sandra Hüller ja Peter Simonischek). Elokuva saa sopivasti Suomen ensi-iltansa 16.12. Suomihan ei ole juuri euro-oscareilla juhlinut, mutta tänä vuonna niin ikään Cannesissa palkittu Juho Kuosmasen Hymyilevä mies sai eurooppalaisten kriitikoiden järjestön, Fiprescin Vuoden löytö -palkinnon.
Hymyilevä mies sai Vuoden löytö -palkinnon.
Parhaaksi dokumenttielokuvaksi valittiin Berliinin elokuvafestivaaleilla palkittu, italialaisen Gianfranco Rosin ohjaama, järkyttävä pakolaistarina Fuocoammare – tuli merellä. Vuoden parhaan komedian tittelin vei yllätyshitiksi maailmalla osoittautunut, eräänlainen ruotsalainen Mielensäpahoittaja, Hannes Holmin ohjaama ja Rolf Lassgårdin tähdittämä Mies, joka rakasti järjestystä. Vuoden animaatioelokuvan palkinnon sai Claude Barrasin ohjaama My Life as a Zucchini ja lyhytelokuvapalkinto meni Thomas Vroegen, Floor van der Meulenin ja Issa Toumanin ohjaamalle 9 Days – From My Window in Aleppo. Carlo Di Palma -kuvaajapalkinnon sai Camilla Hjelm Knudsen elokuvasta Land of Mine. Leikkaajapalkinto meni Thomas Winterbergin ohjaaman Kommuuni-elokuvan työstäneelle tanskalaiskaksikolle Anne Østerudille ja Janus Billeskov Jansenille. Elämäntyöstään elokuvien parissa palkittiin paikalla ollut ja puheen pitänyt, charmikkaasti vanhentunut Pierce Brosnan. Niin ikään elämäntyöstään huomioitiin Jean-Claude Carrière, joka toimi käsikirjoittajana mm. Luis Buñuelin kanssa lähes 20 vuotta. Yleisö valitsi vuoden elokuvaksi Małgorzata Szumowskan ohjaaman elokuvan Body, joka nähtiin Suomessa viime vuonna mm. Espoo Cinéssä.
Politiikka ja ihmisoikeudet ovat aina olleet eurooppalaisten elokuvapalkintojen jakotilaisuuksien vakioaiheita mutta tänä vuonna ne olivat tapetilla erityisen näkyvästi. Euroopan elokuva-akatemia perustettaessa 1988, nykyisen kaltainen EU oli vasta muovautumassa. Kolmessakymmenessä vuodessa yhtenäisyyden lujittumisen sijaan yhteisö natisee nyt liitoksissaan. Britit ovat eroamassa, nationalismi nousussa ja pakolaisvastaisuus kasvussa. Euroopassa kuohuu, ja tästä oltiin hyvin huolissaan. Wroclawin pormestarin vitsikkyydestään huolimatta kovin synkeä avauspuhe viritti tunnelman vakavaksi, eikä se siitä juuri muuttunut, vaikka illan juontaja, puolalainen koomikko Maciej Stuhr teki kaikkensa ollakseen ironisen hauska. Venäläisen Pussy Riotin, poikkitaiteellisen underground-ryhmän edustaja, kaksi vuotta vankilassa istunut Maria Alyokhina toi gaalailtaan vavahduttavan viestin siperialaisessa vankilassa poliittisista syistä 20 vuoden tuomiota kärsivältä ukrainalaisohjaaja Oleg Sentsovilta. Sen sijaan Puolan nykyhallintoa arvosteltiin vain hillitysti sivulauseissa. 3000:n elokuva-alan ammattilaisen muodostaman elokuva-akatemian puheenjohtaja, puolalainen Agnieszka Holland ei ollut paikalla mutta esiintyi valkokankaalla puhuen kahden asemiehen vartioidessa taustalla. Paikkana näytti olevan kovin Valkoista taloa muistuttava maisema. Akatemian johtaja Wim Wenders piti puolestaan pateettisen puheen muutama kuukausi sitten kuolleen ohjaaja Andrzej Wajdan muistoksi.
Teksti ja kuvat: Timo Kuismin
Sandra Hüller.
Peter Simonischek.