Yksi toimittajistamme valikoi omista syyllisyyttä herättävistä suosikeistaan ”ajankohtaan sopivan” nimikkeen. Se on tietysti guilty pleasuren tapaan venyvä käsite, sillä elokuva tuntuu kyynisine sankareineen keskittyvän joulunviettoon ja jouluhenkeen liittyvään kuvainraastantaan.
Kun käsikirjoitusta, jonka takana oli peräti Coen-veljesten kehittelemä konsepti, kaupiteltiin Universal Pictures -studiolle, se torpattiin kuvaamalla sitä ”likaisimmaksi, ällöttävimmäksi, misogynisistisimmäksi joulun ja lasten vastaiseksi jutuksi, jonka voimme kuvitella”. Se innosti Weinstein-veljesten Miramax-tuotantoyhtöitä tarttumaan projektiin.
Olisiko siinä vielä yksi syy sille, minkä vuoksi vuoden 2003 Pahasta pukista ei saisi pitää?
Paha pukki
Bad Santa
Ohjaus: Terry Zwigoff
Pääosissa: Billy Bob Thornton, Tony Cox, John Ritter, Bernie Mac
Törkykomedia Paha pukki kertoo enemmän kuin hieman lain tuolla puolen operoivasta ostoskeskusjoulupukista (Billy Bob Thornton), joka rötöstelee tonttua esittävän apulaisensa (Tony Cox) avustuksella. Hän on myös rivosuinen seksiaddikti alkoholisti.
Sattumalta rontti tutustuu yksinäiseen ja koulukiusattuun, isoäitinsä luona asuvaan puhdassieluiseen Thurmaniin, joka uskoo kohdanneensa oikean pukin. Tilanteen hyväksikäytöstä seuraa kuitenkin eräänlainen epätodennäköinen ystävyys.
Vuoden 2003 marraskuussa ensi-iltansa saanut Paha pukki osoittautui yleisömenestykseksi ja ehkä yllättäen myös kriitikoiden suosikiksi. Seuraavana keväänä se esitettiin peräti Cannesissa – kilpasarjan ulkopuolella toki – mistä se ilmeisesti rantautui Suomeenkin vuoden viiveellä. Marraskuussa 2004 meillä ensi-iltaan tullut elokuva sai vain 14 245 katsojaa, jotka varmaan saivat jouluna risuja.
Paha pukki on ostettavissa tai vuokrattavissa tai se kuuluu tilaukseen suoratoistopalveluissa Apple TV, Ruutu, SF Anytime, SkyShowtime, Telia Play ja Viaplay
Jos Paha pukki on tietoisesti roisi komedia, jollaisena sitä myös on markkinoitu, miksi siitä tykkäämisestä pitäisi potea huonoa omatuntoa? Johtuuko se siitä, että vaikka sen tietää härskiksi, karkeaksi, ilkeäksi ja moraalisesti kyseenalaiseksi leffaksi, se menee lajityypissäänkin anteeksi pyytelemättä hyvin pitkälle yli rajojen? Vai johtuuko se siitä, että on pitänyt itseään jotenkin hienostuneemman maun katsojana ja syntyy ristiriita, kun huomaakin hihittävänsä navanalusjutuille? Vai onko syyllisyys ilkikurista, kun pitää normien vastaisesta elokuvasta?
Vai voisiko olla kyse siitä, miten Paha pukki seilaa laidasta laitaan heiluttaen katsojan moraalimittaria? Jouluelokuvat yhdistetään lämpimiin hyvä mielen viboihin ja perhearvoihin. Paha pukki murskaa surutta sellaiset odotukset kyynisellä ja rivolla lähestymistavallaan joulun henkeen. Jo sellaisesta pitäminen voi hieman arveluttaa, mutta sitten elokuva herättääkin jo toisenlaisia tunteita.
”Tarina on lämmin, koskettava – tai sitten ei”, totesi sen kalenteriimme nostanut toimittaja, joka ei ”aavistuksen poliittisesti epäkorrektin huumorin” vuoksi voi suositella jouluelokuvaa perheen pienimpien katsottavaksi.
”Vaikka oppiihan tuostakin maailmasta jotain. Tai sitten ei. Joulunaikaan se silti sopii”, hän lisää.
Paha pukki oli sen verran suosittu, että sille tehtiin vuonna 2016 jatko-osa, johon oleellisimmat päähenkilöt ja heidän näyttelijänsä palasivat. Se ei enää purrut samalla tavalla, joten paha kai sai palkkansa.
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
